sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Leppoisa opas huusholliin innosti tekemään pieniä askareita


★-

Keittiö raikastuu, kun panet pari ruokalusikallista ruokasoodaa kippoon ja kipon jääkaappiin. Sooda imee hajuja itseensä ja raikastaa kaappiasi. Vaihda sooda kerran viikossa. Kun kaadat sen lavuaariin, heitä pari desiä etikkaa perään. Seos kuplii voimakkaasti ja putsaa viemäriputkea.

Hei! Ajatus siivousoppaan lukemisesta aiheutti lievää ahdistusta. Onneksi olin juuri imuroinut, kumppani ladannut tiskikoneen, ja pyykitkin pyörivät koneessa rauhoittavasti. Pelkäsin silti tuntevani itseni surkeaksi siivoojaksi. Huoli oli onneksi turha. Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen Leppoisa opas huusholliin (Into pokkaripainos 2017) ei syyllistä. En ehkä päästäisi kaksikkoa tutkimaan kylpyhuoneemme kaakeleita suurennuslasilla, mutta viihtyisin heidän seurassaan varmasti muutoin. Neuvot annetaan lempeän kepeään sävyyn. Kirjaa voisikin kutsua armolliseksi siivousoppaaksi. Teos inspiroi kuitenkin myös tositoimiin. Innostuin raikastamaan jääkaappia soodalla, putsaamaan mikron teetä keittämällä ja paikkaamaan kumisaappaani. 

Jos pohdit rikkinäisten kumisaappaiden paikkaamista, tee se heti. Paikkaus saattaa onnistua polkupyörän paikkaustarvikkeilla tai roudarinteipillä.

Parhaimmillaan 199-sivuinen pokkari onkin jakaessaan näppäriä niksejä. Esimerkiksi vinkki biojäteastian vuoraamisesta muovisella roskapussilla, ja biojätepussin viemisen jälkeen suojapussin käyttämisestä sekajäteroskiksena on mainio. Biojäteastian pysyminen puhtaana tekee ainakin yhdestä arjen tehtävästä hieman leppoisamman. 

Leppoisa opas huusholliin pohtii myös isoja kysymyksiä. Leppoisan lisäksi kirjan nimessä voisikin olla termi ekologinen. Oppaassa käsitellään ympäristöystävällisiä pesuaineita, kierrätystä ja antimaterialistista elämää ylipäänsä. Nyökyttelin niskani melkein jumiin, niin samoilla linjoilla olen itsekin. Teemat istuvat toki myös leppoisuuden alle. Vertailua ja pätemistä kaihtavassa sekä trendejä jahtaamattomassa kodissa on usein helppo hengittää. Vaikka oppaan alussa todetaankin, ettei käsissä ole henkisen valmennuksen opas, antaa se lukijalle tärkeää ajateltavaa.

Jos sinua ahdistaa kutsua vieraita, koska kotona on sotkuista, tee koe ja kutsu kuitenkin. Älä pyytele anteeksi. Sano, että tältä meillä näyttää keskiviikkoiltaisin. Älä pyydä anteeksi! Jos on lipsahtaa, pure vaikka huulta. Parhaassa tapauksessa annat alkusysäyksen positiiviselle rentouden kierteelle, kun muutkin huomaavat, että ystävien kesken ei tarvitse pingottaa.

Rentoudun jostain syystä parhaiten kodeissa, joissa paikat eivät ole aivan tip top. Myös ystäväni saattavat putkahtaa paikalle ilmoittamatta ja yleensä juuri silloin kun kotimme on hyrskyn myrskyn. Onneksi osaan nauraa asialle. Nykyään en enää ajattele, että kodin pitäisi olla järjestyksessä vieraiden saapuessa. Kannattaa kokeilla, jos vieraskoreus väsyttää. 

Joissakin kirjan kohdissa olin vastahankaan. Oppaassa neuvotaan hyödyntämään sauna, ja jopa keittiön uuni, säilytystilana. Kuulostaa paloturvallisuuden valossa vaaralliselta. Myönnän kyllä, että ihmisen pisteet nousevat silmissäni, jos kuulen hänen säilyttävän tavaroita saunassa. Omituisella tavalla pidän erityisen paljon ihmisistä, jotka eivät ole supertäydellisiä. Kannattaa silti olla varovainen. 

Mietin lisäksi, miksi oppaassa suositellaan välttämään joulukuusen hankintaa. Itsellä traditio menee pienen epäekologisuuden ohitse. Etenkin kun suurin osa kuusista taidetaan hakettaa joulun jälkeen energiakäyttöön. Itselläni ei ole myöskään yhtä vahvaa mielipidettä sisustamisesta. Sisustaminen kun omasta kokemuksestani onnistuu myös hyvin ekologisesti. 

Vielä kerran: lopeta sisustaminen. Jos sinulla on hyvä maku, voit ilmaista sitä jotenkin muuten. Osta vaikka taidetta. 

Pokkari saatu kustantamosta.

Oppaasta on blogattu myös Kirjojen keskellä -blogissa

Helmet-lukuhaasteen kohta 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan. 

Kierrätys kunniaan! Jos haluat tämän kerran luetun oppaan itsellesi, vinkkaa asiasta kommenttiboksissa. Lähetän pokkarin ensimmäiselle sitä toivovalle. 

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Avioliittosimulaattori hauskuutti ja hiersi

1/2

Sitten minä istun siinä ja tuijotan tuota miestä, jonka nimi on muistaakseni Jussi, ja minua itkettää. Jussiakin itkettää. Yleisesti ottaen itkevä mies on mielestäni säälittävä raukka, mutta tämä on poikkeustilanne. Olen tyytyväinen siitä, että tämä jokin valtava, minkä tunnen, ei ole vain minun henkilökohtainen hallusinaationi, vaan joku muukin tuntee sen. Mies, jonka nimi taisi olla Jussi, tuskin itkee sitä, että hänen messuosastollaan on ollut tänään vähemmän kävijöitä kuin eilen. (Avioliittosimulaattori s. 6)

Hei! Kaipasin kevyttä ja omintakeista luettavaa. Löysin ilokseni juuri sellaista Veera Niemisen Avioliittosimulaattorista (Tammi 2013). 267-sivuisen teoksen tyyli on raikas, vaikka itse teemat ovat vanhoja tuttuja. Eloisa Aino rakastuu päätä pahkaa rauhalliseen Jussiin, ja kaikki muu unohtuu sen siliän tien. Taakse jäävät kotipaikkakunta, ystävät ja ainakin hetkellisesti jopa urasuunnitelmat. Rakkausteeman luulisi olevan niin kaluttu, ettei siitä jaksaisi enää lukea. Aiheeseen ei vain tunnu millään kyllästyvän. Rakastuminen ensisilmäyksellä on vielä aivan oma lukunsa. Ei ihme, että siitä riittää ammennettavaa vuosisadasta toiseen. 

When I saw you
I fell in love,
and you smiled
because you knew.
  Shakespeare

Pian ensikohtaamisen jälkeen karjalaisjuuret omaava Aino suuntaa kuukaudeksi rakkaansa maatilalle Länsi-Suomeen. Vastassa on Jussin vähäpuheinen suku. Törmäyskurssilla onkin kaksi aivan erilaista kulttuuria. Eikä nuoren kaupunkilaisnaisen ole aivan helppo sujahtaa navettaelämäänkään. Voisiko Ainosta olla tilallisen puolisoksi? Luvassa on kuukauden mittainen testi, avioliittosimulaattori. Onko hyppy tuntemattomaan tuomittu epäonnistumaan vai kestääkö salamarakastuneiden suhde?

Kylie Minoguekin tarinoi salamarakkaudesta. 

Toinen tuttu teema on kaupunkilaisen päätyminen keskelle maalaismaisemaa. Aihe on toiminut kirjallisuudessa usein onnistuneesti taustana, joka tarjoaa paikan tapahtumille, jotka eivät tutussa ympäristössä tunnu yhtä mahdolliselle. Nyt tunsin kuitenkin särön maalaisromantiikassa. Pohdimme nykyään enemmän eläintuotannon eettisyyttä. Maatilaan ei enää pystynytkään suhtautumaan pelkästään lupsakkana ympäristönä kuten vaikkapa lukiessani Anna-Leena Härkösen Häräntappoasetta 90-luvun alussa. 

Vasikat nupoutetaan. Niiden pienenpienet sarventyngät poltetaan niin, ettei niistä koskaan kasva sarvia. Hieno keksintö mielestäni. Hidasälyinen eläin ja sarvet on huono yhdistelmä, en käsitä mitä Jumalalla on ollut mielessä kun se on luonut naudan. Ei ehkä ainakaan karjanhoitajan työturvallisuus.(Avioliittosimulaattori s. 137)

Nautin Niemisen sutjakkaasti etenevästä tekstistä. Kirjan rakenne miellytti myös. Kappale on omistettu aina yhden päivän tapahtumille. Kuukauden mittainen ajanjakso kerrotaan 32 lennokkaan kappaleen aikana. 

Räväkän päähenkilön mielipiteet eivät kuitenkaan käyneet kovin hyvin yhteen omieni kanssa, mikä aiheutti hierrettä lukemiseen. Aino kommentoi suorasanaisesti muun muassa miesmakuaan. Nuorten miesten entistä kovemmat paineet täyttää jotkut kuvitteelliset mieheyden raamit takoivat takaraivossani ("miehet eivät itke", "maskuliininen mies on lihaksikas" jne.). Ehkä tämän vuoksi karvani nousivat pystyyn pari kertaa. 

Minun kallioni on sopivan suuri, että sitä halatessaan voi painaa päänsä sen rintaa vasten ja todella nojata siihen. Pienet miehet ovat muille, minä haluan, että mies on miehen kokoinen. (Avioliittosimulaattori s. 18)

Lisäksi mies, joka puhuu isoista koneista ja ajaa niillä on... niin mies. (Avioliittosimulaattori s. 37). 

Avioliittosimulaattori oli kokonaisuutena kuitenkin mieluisaa luettavaa. Toivottavasti saamme Niemiseltä lisää hersyvää tekstiä. 

Kirjasta on blogattu myös muun muassa näissä blogeissa: 

Kirjasähkökäyrä ("Parasta kirjassa oli se, että se on humoristinen ja tarinalle sai nauraa ja itkeä.")
Mari A:n kirjablogi ("Tykkäsin kirjasta, se oli ihanan kevyt ja sopivan hauska.")
Kirjojen keskellä ("Nieminen kirjoittaa kuin Anni Polva ja Sophie Kinsella yhteensä: kepeää, nasevaa, osuvaa ja viatonta viihdettä suomalaisessa ympäristössä.")

Helmet-lukuhaasteen kohta 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella (ainakin osittain). 

Takakansiteksti: Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa miehen kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja pikkuveljensä kanssa. Sen kuullessaan Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain! 
Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!