torstai 30. marraskuuta 2017

Neljä uutuusleffaa, kaksi nukahdusta


AURINKO SISÄLLÄNI

2/5

Aurinko sisälläni on yksi neljästä elokuvasta, jotka olen käynyt tsekkaamassa alkutalven aikana. Eronneen kuvataiteilijan (Juliette Binoche) parisuhderäpiköinnistä kertova elokuva vaikutti aluksi kiinnostavalta. Rakkautta janoava päähenkilö sietää sydäntäsärkevän paljon huonoa kohtelua treffikumppaneiltaan. Muutamassa kumppaniehdokkaassa olisi ollut riittävästi pengottavaa, mutta elokuva marssittaa liian monta ihmistä soppaan. Kevyempänä versiona lopputulos olisi voinutkin toimia, mutta Aurinko sisälläni on sävyltään tumma. Ja niinhän siinä kävi, että lähes kokonaan vuoropuhelusta koostuvan elokuvan loppupuolella uni korjasi minut armolliseen huomaansa.

'



PARIISI SAA ODOTTAA

2,5/5

Toinen nukahduksen aiheuttanut leffa oli lämminhenkinen Pariisi saa odottaa. Keski-ikäinen Anne (Diane Lane) kiertää maailmaa menestyvän bisnesmiehensä (Alec Baldwin) matkassa, mutta alkaa tympääntyä sivurooliinsa. Diane päättää jättää yhden etapin väliin ja saa miehensä ranskalaiselta työtuttavalta (Arnaud Viad) autokyydin kohti Pariisia, jonne aviomieskin saapuisi oman reissunsa jälkeen. Anne ei kuitenkaan arvaa, että Viadin esittämä Jacques on elämästä nautiskeleva naistenmies, jonka kyydissä ei kuljeta suoraan pisteestä pisteeseen. Matkan aikana herkutellaan ranskalaisella ruualla ja ihaillaan maisemia. Leppoisan elokuvan tarkoitus jää hämärän peittoon. Nälkäisenä tätä kulinarismilla herkuttelevaa elokuvaa ei ainakaan kannata katsoa. 




HOME AGAIN – RAKKAUS MUUTTAA TALOON

3/5

Pirtsakan Reese Witherspoonin tähdittämä romanttinen komedia Home Again – Rakkaus muuttaa taloon sai minut pysymään hereillä muttei jäänyt erityisemmin mieleen. Eronnut Alice muuttaa takaisin lapsuudenkotiinsa Los Angelesiin kahden tyttärensä kanssa. Kaupunkiin ovat saapuneet myös kolme elokuvaurasta haaveilevaa nuorempaa miestä, joihin Alice törmää juhliessaan nelikymppisiään. Majapaikkaa vailla oleva kolmikko päätyy muuttamaan Alicen vierastaloon. Rakkausvyyhti on valmis setvittäväksi, kun entinen aviomieskin ilmestyy oven taakse koputtelemaan. 




BREATHE

4/5

Tositapahtumiin pohjautuva Breathe teki vaikutuksen esteettisyydellään ja tarinallaan. 50-luvun lopulla halvaantunut Robin (Andrew Garfield) vaipuu masennukseen. Lääkärit ennustavat, että juuri isäksi tulleella miehellä on vain muutama kuukausi elinaikaa sairaalasänkyyn sidottuna. Monella tapaa aktiiviselle Robinille tilanne on painajainen. Vaimo Diana (Claire Foy) ei kuitenkaan suostu uskomaan lääkärien ennustuksia vaan päättää viedä miehensä kotiin. Kukaan hengityskoneeseen joutunut ei ole tätä ennen saanut kotiutuslupaa. Breathe onkin Robinin tarinan lisäksi kertomus neliraajahalvautuneiden historiasta. Välillä Garfieldin esittämä päähenkilö tuntuu liiankin optimistiselta ja elokuva siirappiselta, mutta se onnistuu myös koskettamaan. 


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Hitti ja huti


Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi
Tammi, 2015
249 sivua

Rakkaus voi vanhoilla päivillä olla monella tapaa parempaa ja helpompaa kuin rakkaus aikaisemmin elämässä, siitä olen varma. Upsala Nya Tidningin haastattelussa Ekerwald selittää: "Rakkaudesta saa nykyään enemmän irti. Mehän olemme kokeneita. Ja toinen ihminen nousee enemmän keskiöön. Nuorena keskiössä on ihminen itse. Toisesta tulee instrumentti, jota soittelee omaksi huvikseen. Nykyään kumppanini on kanssaihminen, jonka kanssa voin kokea henkistä läheisyyttä. Läheisyys on todiste rakkaudesta!"

Päädyin päivystykseen viideksi tunniksi (selvisin onneksi säikähdyksellä), ja mukaan tarttunut Merete Mazzarellan Aurinkokissan vuosi oli mitä parhainta odotteluseuraa. Luin kirjan siltä istumalta. 

Aurinkokissan vuodessa Mazzarella pohtii ikääntymistä. Kirjailijan 70-vuotispäivä lähenee, ja pöydällä istuva aurinkokissa tuntuu heiluttavan kättään joka päivä hitaammin. Mutta hidastuuko elämä vanhetessa? Kirjan mukaan kyllä ja ei. 

Mazzarella peilaa teemaa tuttuun tapaansa omaan elämäänsä, kirjallisia viittauksia tälläkään kertaa unohtamatta. Hän ei tunnu ikääntyessään painavan jarrua. Päinvastoin. Mazzarella löytää uuden rakkauden, matkustelee ja jatkaa aktiivista kirjoittamista. 

Mazzarella ei välttele vaikeitakaan aiheita vaan pohtii muun muassa sitä, onko kunnoltaan romahtavan kumppanin jättäminen hyväksyttävää, jos suhde on esimerkiksi perustunut yhteiselle reissaamiselle. 

Ikääntymisestä keskusteltaessa esiin nousevat yleensä vain huonot puolet positiivisten jäädessä negatiivisten mielikuvien varjoon. Aurinkokissan vuosi nostaa esiin muun muassa sen, kuinka elämän loppupuoli voi tarjota ensimmäistä kertaa mahdollisuuden vapautuneeseen seksielämään.   
Sinisen linnan kirjastossa Aurinkokissan vuodesta todettiin: Nuo lukuhetket teekupin ääressä olivat kuin rupatteluhetkiä kirjailijan kanssa, kuin tyyni satama, koti.

Kulttuuri kukoistaa -blogissa kuvaillaan teosta näin: Vanhemisesta selviytyminen on yksi pohdiskelun aihe, tai se "mitä pitäisi ajatella krempoista". Mutta hän pohtii paljon muutakin aina Anne Frankin siskosta elämänvalheisiin, palvelujen tasosta matkustamiseen ja lentoemäntien historiaan, ja tekee sen viehättävästi omalla tavallaan, arkisiin pikkuseikkoihin asiat liittäen, välillä taas korkeissa sfääreissä liidellen.

Helmet-likuhaasteen kohta 39. Ikääntymisestä kertova kirja. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Richard Bach: Lähellä jokainen sydän
Gummerus, 2003
45 sivua

Mutta myöhemmin, jos käytät sitä hyvin, se tehoaa lintuihin, joita et voi nähdä, ja lopuksi huomaat, ettet tarvitse sormusta etkä lintua lentääksesi yksin pilvien hiljaisuuden yläpuolella. Ja kun se päivä koittaa, sinun täytyy antaa lahjasi jollekulle, jonka tiedät käyttävän sitä hyvin ja joka voi oppia, että tärkeitä ovat ainoastaan totuudesta ja ilosta tehdyt asiat, eivät pellistä ja lasista tehdyt.

Kohdalleni sattui pieni kirjallinen hutikin. Richard Bachin jo vuonna 1976 kirjoittama menestyskirja Lähellä jokainen sydän (Alkuteos There's No Such Place As Far Away) sisältää filosofista pohdintaa ystävyydestä ja roppakaupalla metaforia. Myönnän suurimman osan kirjasta liidelleen komeasti yli hilseeni. Koinkin tekstin monin paikoin liian korkealentoiseksi makuuni. Ehkä nuoremmalla iällä olisin saanut kirjasta enemmän irti. Teoksessa on kaunis Ron Wegenin kuvitus. 

Helmet-lukuhaasteen kohta 22. Kuvitettu kirja.