sunnuntai 21. elokuuta 2016

Korkeanpaikankammoinen Tallinnan kaupunginmuurilla

Muuria katsellessa idea tuntui jostain syystä hyvältä.
















Hei! Korkeanpaikankammoiseksi omaan omituisen vahvan viehtymyksen kiivetä yläilmoihin. Vilnan televisiotorni oli yksi mieleenpainuva kokemus. Pietarinkirkon kupolissakin on tullut jalat vetelänä pohdittua, miksi ihmeessä päädyin taas tähän tilanteeseen. Viime kesän idea nousta Tallinnan kaupunginmuurille oli näihin verrattuna lempeä kokemus. Jalat löivät kuitenkin loukkua nytkin.

Bongasin laivassa Tallinnan esitteestä mahdollisuuden nousta keskiaikaiselle muurille ja tutustua kolmeen muurin torneista. Paikka löytyi melko helposti vanhankaupungin sataman puoleisesta sisäänkäynnistä saapuessamme. Vastassa oli mukava työntekijä, joka nelihenkiseltä perheeltämme yhteensä viisi euroa rahastettuaan viittilöi meitä kiipeämään betoniset kierreportaat ylös. Jo ensimmäisellä askelmalla tajusin tehneeni virheen. Onneksi jyrkiltä kierreportailta ei nähnyt pimeyden takia kunnolla alaspäin. Tiukka ote kaiteesta, syvä hengitys ja askellus kohti muurin tasannetta.

Kierreportaat eivät sovellu heikoille polville ja hermoille.
Koettelemukset eivät päättyneet ylhäällä parinkymmenen metrin korkeudessa, sillä tajusin olevani keskiaikaisen kivikasan päällä (joka mureni varmasti hetki hetkeltä) eivätkä puukaiteetkaan näyttäneet vahvoilta. Lapset kirmailivat riemuissaan muurilla leikkien puolustavansa kaupunkia. Itse etenin seinään nojaillen, lapsia paikan vaaroista varoitellen ja rukoillen, ettei meidän tarvitsisisi palata kierreportaita pitkin vaan lopusta löytyisi luiska, jota pitkin askeltaa alas hyvillä mielin.

Puiset kaiteet eivät rentouttaneet.
















Kokosin itseni ja tutustuin jopa osittain kahteen torniinkin. Tornien sisätilojen tilavuus hämmästytti. Jäin kuitenkin suosiolla tornien alempaan kerrokseen odottelemaan, kun muu perhe tutki yläkerroksia ja tähysteli Tallinnan maisemia. Myönnän katselleeni tilavaa tornia sillä silmällä, jos en uskaltaisi palata maan tasalle. Ihan mukavan sisustuksen paikkaan saisi. Talvella voisi tosin olla kylmää ja vetoista. 

Tulevan kotini ikkuna?
Muurin lopusta ei sitten löytynyt haaveilemaani loivaa liuskaa. Oli käännyttävä takaisin ja suunnattava kohti kierreportaita. Ajatus viidestä tallinnalaisesta palomiehestä kantamassa rimpuilevaa minua alas sai ottamaan askelia. Täältä oli tultava alas joko rauhanomaisesti tai huomiota herättäen. Jälkimmäinen ei kiehtonut, joten asetin puolison turvamuuriksi eteeni ja lähdimme laskeutumaan. Hitaasti edeten pääsin alas. Kadulla alkoi jo hymyilyttää ja mieleen tulla hyviäkin puolia muurilla käymisestä. Panikoimiseni lomassa oli tullut tehtyä ikimuistoinen piipahdus keskiaikaisen ritarin maisemassa. 

Sisäänkäynti muurille löytyy Väike-Kloostrin ja Suur-Kloostrin kulmasta. Sisäänpääsymaksu aikuiselta 2 e.

Turvallisesti maan kamaralla. 
















keskiviikko 17. elokuuta 2016

Hyvien kulttuurihaasteiden Korot kopisten



















Katja Jalkanen & Aino-Maria Savolainen: Korot kopisten. Käytännön opas kulttuuriviidakkoon
Kansi: Tarja Kettunen
Kustantamo: Avain 2016
Sivuja: 168
★-

Haastan itseni (kulttuuriin liittyvä haaste) Tutustumaan Suomalaiseen nykyrunouteen.

Haastan lukijan (kulttuuriin liittyvä haaste) Katsomaan esim. kahden kuukauden välein jotain itselle vieraampaa näyttämötaide-esitystä. 

(Minna Tervamäki)

Hei! Nappasin kirjastosta mukaan bloggaajinakin tunnettujen Katja Jalkasen (Lumiomena-blogi) ja Aino-Maria Savolaisen (Amman lukuhetki) tänä vuonna ilmestyneen kulttuurioppaan Korot kopisten. Kulttuuri eri muodoissaan on jo nyt rakas harrastus, joten mietin, olisinko ylikunnossa opasta varten. Ahmin oppaan melkein yhdeltä istumalta lasta harrastuksesta odotellessani ja huomasin heti imaisevani muutaman hyvän kulttuurivinkin ja -haasteen. 

Haastan itseni Ostan lahjoiksi entistä enemmän kirjoja, teatterilippuja, kaikenlaisia elämyksiä ja teoksia. Jokainen osto on tärkeä.

Haastan lukijan Anna palautetta teoksista, jotka koskettavat sinua. Kasvata niiden yleisöä ja kannusta tekijöitä. Lähetä sähköposti kirjailijalle, tykkää näyttelijän facebook-sivusta, kehu tanssiryhmän esitystä tutullesi. Sinulla on vaikutusvaltaa. 

(Pekka Hiltunen)

Korot kopisten lähestyy aihettaan kepeästi ja viihdyttävästi. Oppaassa kurkistetaan teatterin, oopperan, baletin, kuvataiteen, musiikin, elokuvan ja museoiden maailmaan. Kovin syvälle ei teemoissa mennä, joten kirja on todennäköisesti parhaimmillaan kulttuuriharrastusta aloittelevan käsissä. Toisaalta aktiivinenkin kulttuuriharrastaja voi löytää oppaasta innostusta kulttuurielämänsä laajentamiseen. Kirjoja paljon lukeva voi innostua tutustumaan klassikkoelokuviin (aion katsoa kirjan inspiroimana Niskavuoren naiset -elokuvan) ja teatterissa aktiivisesti vieraileva voi suunnata pitkästä aikaa vaikka runouden pariin (huomasin oppaan lukemisen jälkeen tutkailevani kirjaston runohyllyä tositarkoituksella...). 

Inspiroivinta minulle olivat tunnettujen henkilöiden itselleen ja muille heittämät kulttuurihaasteet. Napakoista haasteista oli helppo ottaa koppi. Kirjasta löytyy lisäksi viihdyttäviä testejä, joiden kautta voi tutkailla omaa kulttuuri- tai lukijatyyppiään. Myös kulttuurihoroskooppi osui ja upposi. Korot kopisten -teoksesta välittyykin hyvin se, kuinka iloinen asia kulttuuriharrastus on. Kulttuurin harrastamiseen ei todellakaan tarvitse tai kannata suhtautua liian ryppyotsaisesti. 

Härkä on uskollisesti mukana samoissa kansalaisopiston kevätnäyttelyn avajaisissa ja kirjallisuuspiireissä, joissa hän on ollut mukana jo vuosikymmenet. Härkä pitää perinteistä.

Korot kopisten -kirjasta on postannut myös muun muassa Kaisa Reetta (joka toteaa, että taiteen maailma on rajaton ja juuri siitä tämä kirja ihanasti muistuttaa) ja Arja (joka suosittelee teosta elämyksiä ja uusia harrastuksia etsivälle, kulttuurirohkeutta kerääville, tietoa janoaville, itsetuntemusta kasvattaville, lapsiperheiden vanhemmille, vaimon, äidin, siskon tai naisystävän lahjapakettia käärivälle). 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Huonon päivän täsmälääke: Big Hero 6 (Netflix)














Hei! Syksy tuo tullessaan uusia mielenkiintoisia juttuja mutta on myös uuvuttavaa aikaa. Teki todella hyvää syödä kunnon jäätelöannos (kunnon strösselimäärällä!) ja katsoa lasten kanssa leffa Netflixistä*. Big Hero 6 oli aikuistakin kiinnostava elokuva. Oscar-palkinnon napannut leffa nauratti ja hieman itkettikin.

Disneyn animaatioleffa kuljettaa robotiikan maailmaan. Päähenkilö Hiro on fiksu poika, joka käyttää älyään ja taitojaan laittomiin robottiotteluihin. Isoveli haluaa muuttaa pikkuveljensä elämän suunnan ja tutustuttaa hänet robotiikan tutkimusryhmäänsä yliopistolla. Isoveljen suunnitelma toimii ja Hiro innostuu kehittämään mullistavat mikrobotit päästäkseen sisään yliopistoon. Keksintö houkuttaa paikalle kuitenkin henkilön, joka haluaa käyttää botteja pahaan. Edessä on kova taisto, jotta mikrobotit saataisiin takaisin.


Reilu puolitoistatuntinen elokuva on teemaltaan nuoria katsojia innostava. Oppimisesta iloitseminen ja koulussa menestyminen esitetään leffassa positiivisena asiana. Hiro onkin mainio esikuva, jonka kautta heitetään kauan kaivatut hyvästit traditiolle, jossa fiksuus esitetään negatiivisesti. Nörtti on vihdoinkin aidosti cool!

Parasta elokuvassa on sympaattisen Baymax-robotin ja Hiron välille syntyvä ystävyys. Sekä tietysti se, ettei sairaanhoitajaksi ohjelmoidun robotin muuntuminen supersankariksi ole mutkatonta. Tilanne irrottaa makeat naurut.  

Big Hero 6 näyttää pehmoisen Baymax-robottinsa vuoksi ulospäin harmittoman hyväntuuliselta leffalta. Se pitää kuitenkin sisällään hätkähdyttävän isoja teemoja. Suurin teemoista on menettäminen. Hiro on joutunut päästämään irti useista rakkaistaan. K7-ikärajalla merkitty elokuva olisikin mielestäni hyvä katsoa yhdessä aikuisen kanssa. Onneksi moni asia elokuvassa lutviutuu lopulta onnellisesti. Aivan kuten syksykin alkaa alkutakkuiluiden jälkeen tuntua yleensä ihan mukiinmenevältä. Aion kuitenkin pitää strösselivarastoni kunnossa sadepäivien varalta. 

*Yhteistyössä Netflix

tiistai 9. elokuuta 2016

Arvotaan uusin Supermarsu



















ARVONTA SUORITETTU! Random.org lauloi ja voittaja on 11. kommentoinut Tiia / Littlebigthings. Onnea! Laitan voittajalle pian sähköpostia ja kyselen postitusosoitetta. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Hei! Supermarsu-kirjasarjan yhdeksäs osa Supermarsu ja lasten valtakunta viihdytti muiden lukemiemme osien (Supermarsu lentää Intiaan, Supermarsu ja outo toveri sekä Supermarsu ja kutistuva koulu) tavoin koko perhettämme. Paula Norosen kirjoittaman sarjan tänä vuonna ilmestyneessä osassa Emilian koulu tempautuu trombin mukana ilmaan ja päätyy Lappiin. Alkujärkytyksen jälkeen aikuisten ikeestä vapautuneet lapset riemastuvat. Ei aikuisia, ei ikäviä sääntöjä! Lapset luovat oman valtakunnan omine hauskoine sääntöineen. 


Aikuiset ovat kuitenkin riesana myös korven keskellä. Vanhemmat pyrkivät saamaan jälkikasvunsa luonnollisesti takaisin kotiin. Välillä paikalle saapuvia tuntemattomiakin tungettelijoita on hämättävä perinpohjaisella hämäysradalla. 

Sillä aikaa me muut rakensimme aikuisten hämäysradan. Kun se oli valmis kiljaisin:
– Aikuiset! Katsokaa, tuolla on jalkarasvaa! Huusin ja osoitin kohti metsää, minne olin heittänyt margariinipurkin ja kirjoittanut päälle "jalkavoide". 
– Mulla on kyllä tosi kuivat jalkapohjat, joku nainen sanoi ja näytti jalkapohjiaan. Ne olivat niin kuivat, että olivat ihan valkoiset ja rahisevat. Se lähti jalkarasvan perään ja muut seurasivat perässä. Kun kaikki olivat rasvanneet jalkansa he näkivät seuraavan hämäyspisteen. Se oli päivän lehti, joka oli oikeasti viimevuotinen. 
– Päivän lehti, ai kun mukavaa, en ehtinyt aamulla lukea sitä, aikuiset huokailivat ja menivät yhä kauemmas metsään. Heitä odottivat vielä seuraavat ansat, jotka olimme löytäneet Seya Lipsaselta jääneestä käsilaukusta:
  • Auki oleva Facebook
  • Kylmä olut
  • Kaukosäädin
  • Pinsetit ja peili

Supermarsu-sarjassa iskeekin juuri se, että siitä löytyy hauskoja kohtia niin lapselle kuin aikuiselle. Tällä kertaa minä tykkäsin kirjasta lapsiakin enemmän (lapselta tähtiä 3/5, minulta 4/5). Ulkoasultaankin kirja miellytti. 180-sivuinen kirja on muhkea lukupaketti, ja Terese Bastin kuvitus on komeaa katseltavaa. 

Jos haluaisit tämän kerran luetun kustantamosta saadun kirjan omaksesi, niin jätä kommentti postauksen alle. Kaikki kommentin jättäneet ovat mukana arvonnassa. Suoritan arvonnan jo lauantaina 13.8. klo 18. Kannattaa osallistua!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Reppulöytöjä Kierrätyskeskuksesta
















Hei! Koululaisemme kaipasi Siivouspäivästä aikoinaan löydetyn Angry Birds -repun tilalle neutraalimpaa koululaukkua ja tulevalla eskarilaisellamme ei ollut reppua ollenkaan. Oli siis aika pähkäillä, mistä hankkisimme reput syksyyn. Onneksi silmiini osui Nihtisillan Kierrätyskeskuksen* Facebook-päivitys, jossa vinkattiin paikan hyvästä reppuvalikoimasta. Espooseen sattui muutenkin olemaan asiaa, joten päätimme käydä kurkkaamassa samalla tarjontaa. Perillä odottikin sen verran hyvä valikoima, että eskarilainen bongasi mieluisensa Tähkäpää-repun (4 e) parissa minuutissa. 


Myös koululaisemme löysi kriteerinsä täyttävän repun pienen testailun jälkeen. Kahdeksan euroa maksanut musta-harmaa reppu ihastutti myös minua hyvin pehmustetuilla olkahihnoillaan. Reppua voisi käyttää retkeilyssäkin. Harkitsimme uusien reppujen ostamista kaupasta, mutta koska lapset vaikuttivat ilahtuvan yhtä lailla Kierrätyskeskuksen valikoimasta, tuntui päätös monella tapaa hyvältä. Tässä muutamia syitä, miksi hankimme reput kierrätettynä:

  1. Kestävyys on testattu aiemman käyttäjän toimesta. Olemme jopa kokeneet, kuinka uusi reppu hajoaa kantohihnastaan ennen kuin olemme päässeet kaupasta kotiin. Kierrätysrepun vetoketjujen ja ompelusaumojen hajoamista ei tarvitse pelätä yhtä paljon.
  2. Kierrätyskeskuksiin, kirppareille ja kaatopaikalle päätyvän tavaran määrä huimaa. Kierrätysrepusta ei synny uutta tavaraa ja jätettä. Myös energiaa ja luonnonvaroja säästyy.
  3. Kierrätyskeskuksessa vierailu reppuhankinnan (ja samalla voi tehdä syysvaatehankintoja) merkeissä on kasvatuksellinen retki. Kierrättäminen tulee tutuksi ja lapset ajattelevat kulutuksensa ekologisuutta ja taloudellisuutta mahdollisesti myös aikuisena. 
  4. Koska reppuvalikoimassa on laukkuja eri vuosilta, on epätodennäköisempää, että eskarikaverilla tai luokkatoverilla on samanlainen reppu.
  5. Kierrätysrepun hinta on uutta selvästi huokeampi. 

Aurinkoisia syyspäiviä toivoen & toivotellen.

*Yhteistyössä Kierrätyskeskus


tiistai 2. elokuuta 2016

Nyt on kevyttä! Onnellisesti eksyksissä




















Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä
Kustantamo: Tammi 2012
Sivuja: 272


    – Me tarvitaan kaikki muusia, tehdään me sitten mitä tahansa, Saarinen sanoi. – Me tarvitaan joku ihminen joka innostaa meitä parempaan ja pitää meistä huolta. 
   Saarinen loi minuun pitkän katseen, joka lupaili, että tuo muusan paikka voisi hyvinkin olla avoinna juuri minulle. Nipistin vaivihkaa itseäni, en niinkään siksi, että hetki olisi tuntunut epätodelliselta ja unelta, vaan siksi, että saisin sysättyä itseni toimimaan. Saarisen kaltaiset miehet olivat vapaita vain äärimmäisen lyhyitä hetkiä parisuhteiden välissä. He siirtyivät suhteesta seuraavaan kuin viestikapulat kädestä toiseen tai pummatut tupakat huulilta huulille edellyttäen, että naiset ylipäätään sallivat heidän vapautua entisistä liitoista ennen kuin merkitsivät heidät omikseen. Aamulla Saarisella olisi jo kaunotar kainalossa. Hän oli niin kuin kypsä omena, putoaisi jonkun toisen syliin ellen tekisi siirtoani, ja olisi suhde Saariselle sitten laastaria tai ei, parempaa tilaisuutta en saisi koskaan.

Hei! Jos aivosi ovat tiltissä, mutta haluaisit silti lukea jotakin, voi Veera Vaahteran eli kirjailija Pauliina Vanhatalon Onnellisesti eksyksissä olla tilanteeseen juuri sopiva kirja. Kevyttä chick lit -kirjallisuutta tarjoileva romaani viihdytti ja poisti hetkessä lukujumituksen. 

Onnellisesti eksyksissä kertoo 28-vuotiaasta Emma Aaltosesta, joka on ajelehtinut vuosikaudet päämäärättömästi opiskeluissaan ja ihmissuhteissaan. Nyt hän aikoo vihdoin tormistautua. Emma laatii itselleen listan toteutettavista asioista. Gradu olisi saatava valmiiksi, sitoutumiskyvyttömät miesehdokkaat olisi unohdettava ja soluasunnollekin olisi jo aika jättää hyvästit. Hienoa suunnitelmaa pöllähtävää kuitenkin sotkemaan kolme (tai oikeastaan neljä) mieskandidaattia. 

– Moi Emma! Olethan sä täällä.
Käännyin puhujaa kohti, koska minulla ei ollut muuta mahdollisuutta. Se oli Jukka. 
– Mä luin Facebookista että sä olet täällä, Jukka sanoi, oli rehellisyydessään virkistävää vaihtelua illan muihin miehiin. – Mä olin ihan lähellä ja ajattelin tulla moikkaamaan. Jäi silloin vähän juttu kesken. 
Vilkaisin Ilariin, jonka kärsivällisyyttä koeteltiin selkeästi liikaa, hän veti hanskoja käsiinsä. Ilarin takana näin yhtäkkiä myös Miikka Saarisen, joka suuntasi baarin ovea kohden kaulahuivi tyylikkäästi villakangastakin ylle kietaistuna.
Tiesinhän minä, että omien paikkatietojen jakaminen oli ongelmallista, mutta aivan tämänkaltaisia ongelmia en ollut osannut ennustaa.

Emma on eksyksissä elämässään mutta hukkaa tiensä usein myös konkreettisesti. Eksyminen on häneltä hieman tahallistakin, sillä hän ei halua käyttää puhelimensa GPS-toimintoa. Kirjan päähenkilön eksymistoilailut herättivät mieleeni muiston, kuinka eksyin kerran totaalisesti Töölössä. Jouduin soittamaan kaksi kertaa apua, että löysin vihdoin määränpäähäni. Tapaus on naurattanut jälkikäteen. Eksyminen elämässä tai kadulla ei useimmiten olekaan kovinkaan vaarallista. Emman tarina on keveydestään huolimatta hyvä muistutus siitä, että eksyksissäkin voi olla onnellinen. Jonkinlaiseen määränpäähän saapuessa on eksymisten ansiosta muistoissa roppakaupalla hauskoja tai ainakin mielenkiintoisia tarinoita. 

Onnellisesti eksyksissä on luettu myös muun muassa Kirjojen pauloissa -blogissa (jossa todettiin kirjan olevan mukava välipala, hieman humoristinen, hieman romanttinen olematta siirappinen, hieman angstinen (se gradu!) olematta synkkä.) ja Mari A:n -kirjablogissa (jossa sanotaan kirjan olevan sellainen maalaismaisempi chick lit -teos, jossa kylläkin eletään kaupungissa, mutta päähenkilön identiteetti rakentuu muille asioille kuin merkkivaatteille ja meikeille.)