sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Blogisynttärit: arvotaan puoli vuotta Netflixiä

Kukkia blogini lukijoille! 















Hei! Pihin naisen elämää on saavuttanut kuuden vuoden iän ja luvassa on perinteinen synttäriarvonta. Tarjolla on kuuden kuukauden ilmaiskoodi Netflixiin (kiitos sponsoroinnista kyseiselle yritykselle). Kaikki ovat tervetulleita mukaan. Osallistua voi jättämällä kommentin tai tykkäämällä postauksesta blogin Facebook-sivulla. Suoritan arvonnan torstaina 30.3. klo 20. Onnea arvontaan! 

Blogin salainen ase Alli lähettää terkkuja! Hän on aina seuranani bloggaamassa. 

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Sekaisin LOVEsta herätti keskustelua vieteistä


Rakkauden huumavaiheelle on tyypillistä aivojen alkuperäisissä niin sanotuissa matelija-aivoissa sijaitsevan häntätumakkeen aktivoituminen. Häntätumakkeen toiminnan on todettu olevan sitä aktiivisempi, mitä korkeammalle koehenkilön rakkauden intohimoisuus on arvioitu. 

What is love? Baby don't hurt me... Kuka keksi rakkauden? Rakkautta on kautta aikojen pidetty yhtenä elämän suurimmista mysteereistä. Rakkaus on nähty jopa merkkinä jonkin suuremman voiman olemassaolosta. Mysteeriä on kuitenkin onnistuttu valottamaan tutkijoiden toimesta, ja sitä avaa myös Emilia Vuorisalmen Sekaisin LOVEsta (Otava 2015). Kirjaa lukiessa selviää, kuinka hurjaa hormonien ilotulitusta rakastumisprosessi on. Jokainen rakastunut tietää, miten huumaavalta rakkauden kohteen näkeminen tuntuu. Ei ihme, sillä olemme oikeasti kehomme huumaamia. Dopamiiniryöpsähdys saa paatuneemmankin uskomaan rakkauteen. Kun soppaan lisätään ripaus oksitosiinia ja endorfiinia, tuntuvat rakkauslaulut kertovan juuri sinun elämästäsi.

I Need Your Love -kappaleesta välittyy rakkauden addiktoivuus. 

Biologisista faktoista huolimatta ajatukset rakastumisprosessista ovat yhä ihmisillä hyvin erilaiset. Nojaan itse vahvasti tieteeseen ja hormonien aiheuttama rakastuminen tuntuu minusta aivan luontevalta. En ole myöskään rakentanut itseni ja muiden eläinten väliin valtavaa muuria, vaan olen aina pitänyt tiettyjä käyttäytymismalleja kaikille eläimille yhteisinä (kuten hoivaamisvietti, itsesuojeluvaisto ja perustarpeiden tyydyttymisestä seuraava onnellisuus). Olen huomannut monen nousevan takajaloilleen, jos sanat vietti ja ihminen mainitaan yhdessä. Reaktio herättää heti kysymyksiä. Miten esimerkiksi seksuaalinen halu olisi selitettävissä? Pelkkänä psykologisena ilmiönä? Olenko jotenkin kummallinen, kun oletan ilmiön taustalla olevan samalla tapaa muitakin eläimiä koskevan seksuaalivietin? Eroaako seksielämämme lopulta kovinkaan paljon eläinten parittelusta?

Kirjan luettuani olenkin käynyt mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta. Lopulta on yleensä löytynyt jonkinlainen konsensus, etenkin kun olen lisännyt, että toki ihmisen kehittynyt aivokuori on vaikuttamassa päätöksentekoon. Emme ryntää toteuttamaan seksuaaliviettiämme apinan raivolla sopivan kumppanin astuessa sisään huoneeseen tai ole kykenemättömiä pistämään stoppia rakastumisprosessin etenemiselle.

Kun siis tapaat sinua kiinnostavan henkilön, aivojesi alkukantaiset osat alkavat analysoida biologista yhteensopivuuttanne ja kehittynyt aivokuoresi laskee tilanteen muita plussia ja miinuksia. Yhteistyössä nämä kaksi koneistoa lopulta määräävät, lähteekö rakastumisen hormonaalinen ketjureaktio käyntiin. 

Sekaisin LOVEsta on monipuolinen ja mielenkiintoinen opas. Lyhyissä kappaleissa käsitellään esimerkiksi suudelman salaisuutta, mustasukkaisuutta, eri kiintymystyylejä, onnellista parisuhdetta ja sitä, voiko rakkaus kestää ikuisesti. 208-sivuinen teos on faktapohjaisuudestaan huolimatta kepeää ja helppoa luettavaa. 

Ja vaikka Sekaisin LOVEsta valottaa nimensä mukaisesti rakastumisen ensi askelia, löytyy siitä paljon hyödyllistä tietoa myös parisuhdekonkareille. Monessa kohtaa tuskailin, että olisinpa tiennyt tämänkin asian jo aikaa sitten. Näin oli muun muassa rakkauden eri kielien suhteen. Tunnistin itselleni luontaisiksi tavoiksi kertoa rakkaudesta läheisyyden ja auttamisen. Lahjat ja sanat eivät puolestaan ole vahvuuksiani. Eri tavat ilmaista rakkautta herättävät helposti väärinkäsityksiä (Eikö hän välitä, koska ei anna minulle lahjoja? Eikö hän huomaa, että olen imuroinut ilahduttaakseni häntä? Hän ei varmaankaan rakasta minua, koska ei sano sitä ääneen.). Onneksi välillä pystyin myös nyökyttelemään. 

Amerikkalaistutkijat puolestaan tulivat tulokseen, että yksi kestävän onnellisen parisuhteen salaisuuksista on positiivisen illuusion ylläpitäminen kumppanista. Onnelliset parit tuntuvat katsovan kumppaneitaan vuosienkin jälkeen ylöspäin, näkevät näiden parhaat puolet, eivätkä anna painoarvoa virheille. 

Minä sinua vaan -kappale kuvaa ihmistä, jonka rakkauden kieli ei ole puhuminen.

Helmet-lukuhaasteen kohta 30. Kirjan nimessä on tunne.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Valvomo sai tekemään muutoksia


★+

Nukkumista ohjaavat aivojen alueet kuuluvat niin sanottuihin matelija-aivoihin eli aivojen evoluutiohistorian vanhimpaan osaan. Aivot reagoivat edelleen uhkaan samoin kuin esihistoriallisina aikoina. Vaikka pelottavan leijonan tilalla onkin nyt työelämän kiireitä, aivoille stressi on samanlainen.

Hei! Kiinnostuin Leeni Peltosen kirjoittamasta Valvomosta (Otava 2016) heti sen ilmestyttyä. Unettomuudesta kertovan kirjan lukeminen kuitenkin mietitytti. Nukuin siihen aikaan hyvin ja pelkäsin kirjan katkaisevan hyvän uniboogieni. Totesinkin eräälle ystävälleni, että tarttuisin teokseen tästä syystä myöhemmin. Tiesin entuudestaan, että mitä enemmän nukkumista pohdin, sitä helpommin uneni häiriintyi. Viimeisen puolen vuoden ajan olen nukkunut säännöllisesti parin viikon mittaisia putkia huonosti. Nyt olikin oiva hetki napata kirja mukaani kirjastosta. Tilanteeni ei ainakaan pahenisi kirjan lukemisesta. 

Peltosella itsellään on kokemusta unettomuudesta usean vuosikymmenen ajalta. Kirja onkin faktatiedon lisäksi myös henkilökohtainen kertomus unettomuuden selättämisestä. Teosta lukee senkin vuoksi vahvasti omiin kokemuksiin peilaten. Olin lapsena, nuorena ja vielä hieman alle kolmekymppisenäkin haka nukkumaan. Valvomossa todetaan, että nukkumiseen ei kiinnitä huomiota ennen kuin siitä tulee ongelma. Omassa tapauksessani osasin arvostaa unenlahjojani ja kiittelin onneani, etten kärsinyt unettomuudesta. Jo opiskeluaikana tiesin osan toisista opiskelijoista kärsivän unettomuudesta. Kirjastakin käy ilmi unettomuuden yleisyys. Joka kolmas suomalainen kamppailee jonkinasteisen unettomuuden kanssa. Monen muun vanhemman tavoin koin ensimmäiset unihäiriöni lasten myötä. Vauva-aika sekoitti ja herkisti unen niin, että vaikka pienokainen nukkui, en osannut enää itse rauhoittaa kehoani lepotilaan. Vanhemmaksi tulon jälkeen olen ollut selvästi herkempi unihäiriöille. 

Kirjan myötä tunnistin itsessäni entistä vahvemmin taipumukseni kausittaiseem unettomuuteen. Saatan nukkua pitkiä ajanjaksoja täysin ilman ongelmia, mutta yksikin rikkonainen yö aiheuttaa usein parin viikon unettomuuskierteen. Olen olettanut univaikeuksieni johtuvan iän kertymisestä ja hormonitoiminnan muutoksista. Vaikka Valvomossa todetaan unettomuuden olevan sairaus eikä pelkkä oire, tajusin, miten vahvasti unettomuus liittyy stressiin. Ymmärsin, että ensimmäisen huonosti nukutun yön jälkeen päässäni vilahtava pelko parin viikon unettomuuskierteestä on todennäköisesti vahvasti ruokkimassa tulevien öiden uniongelmia. 

Olen aiemmin ajatellut unettomuuden olevan enemmän ruumillinen kuin henkinen vaiva siksikin, etten koe itseäni kovinkaan usein stressaantuneeksi. En edes aamuyön unettomina tunteina. Peltonen kuvaa stressin lisäksi innostuksen, kiihtymyksen ja luovien ajatusten olevan vastavoimia rauhalliselle unelle. Tunnistin itsessäni taipumuksen olla iltaisin levoton. Valvomon luettuani olinkin motivoituneempi kokeilemaan rentoutustekniikoita ja tekemään muutoksia elämääni unihäiriöiden vähentämiseksi. Otin käyttöön seuraavat kirjasta bongaamani vinkit, joista on tuntunut olleen oikeasti apua. 

Ei kahvia klo 14 jälkeen. Olen kofeiiniherkkä ihminen, mutta en ollut tiennyt ominaisuuden vahvistuvan iän myötä. Kofeiinin rajoittaminen on nopeuttanut nukahtamista. 

Alkoholinkäyttö minimiin. Jo ennen kirjan lukemista olin huomannut, kuinka yksikin alkoholiannos saa minut heräämään kesken unien herkemmin. Alkoholi kuuluukin kohdallani entistäkin vahvemmin vain juhlatilanteisiin. 

Liikunnan lisääminen. Olen pyrkinyt käymään iltaisin kävelyllä. Lenkkeily on rauhoittanut sopivasti myös mieltä. 

Mindfulness. Meditoiminen on tuntunut aiemmin liian vaivalloiselta, mutta kirjasta nappaamani vinkki syvästä hengityksestä ja sen ajattelemiseen keskittymisestä on toiminut kehon ja mielen rauhoittamisessa ennen nukahtamista. 

Rennompi suhtautuminen unettomuuteen. Olen stressannut, miltä näytän huonosti nukkuneena ja onko esimerkiksi kykyni toimia luovasti heikentynyt. Kirjan takakannessa poseeraava Peltonen itsessään helpotti stressiäni. Hän näyttää kroonisen unettomuutensakin jälkeen upealta ja on onnistunut kirjoittamaan älykkään ja kiinnostavan kirjan. Kyllä minäkin selviän!

Helmet-lukuhaaste kohta 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit (4. Kirja lisää hyvinvointiasi ja 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään). 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Lasten kanssa Prahassa
















Hei! Talviloma Prahassa lasten kanssa herätti etukäteen kysymyksiä. Kuka lähtee talvella kaupunkilomalle ja vie jälkikasvunsakin sinne kärvistelemään? Netin keskustelupalstoillakin muistutettiin, että Praha on loistava kohde pariskunnille, mutta lapset olisi syytä jättää kotiin. Olimmeko siis tekemässä ison virheen?

Ensimmäiseen kysymykseen saimme positiivisen vastauksen pian saapumisemme jälkeen. Sesongin ulkopuolella matkustaessa turistiruuhkia inhoavan oli helpompi hengittää. Talvinen kaupunkiloma näkyi myös budjetissa. Nelihenkinen seurueemme pokkasi viiden päivän matkan Ebookersilta reilulla 600 eurolla. Hintaan sisältyi suorat lennot Helsingistä ja perhesviitti keskeisellä paikalla aamiaisbuffetteineen. Ja Prahassahan oli jo kevät! Toppahousujen jättäminen kotiin irrotti matkaseuralaisissa riemunkiljahduksia.

Toisen kysymyksen suhteen ajattelimme ottaa rennosti. Eihän meidän olisi mikään pakko edes juosta nähtävyydestä toiseen. Ottaisimme rennosti vaahtokylpyjä sviitissä, lukisimme ja söisimme paljon jälkiruokia. Teimmekin totisesti kaikkea tätä.




Aika pian tunsin tutkimusmatkailijageenini kuitenkin aktivoituvan ja aloin bongailla kaupungista kivoja kohteita lapsiperheelle. Ja niitähän sitten riittikin yllättävän paljon. Alla kohteista kolme. 


LELUMUSEO

Tilapäisesti Husova-kadulla vanhankaupungin ytimessä (remonttia paossa Prahan linnasta) sijaitseva Lelumuseo oli yllättävän kiva, vaikkei paikassa leikkimään pääsekään. Lapset halusivat silti sisään tutkailemaan lasivitriineistä löytyviä aarteita. Hauskinta oli bongailla laajan Barbie- ja figuurivalikoiman joukosta tuttuja hahmoja. Saimmekin itse kehiteltyä museoon toiminnallisuutta. Parin euron sisäänpääsymaksukaan ei kirpaissut liikaa.




PEILISOKKELO

Petřínin kukkula on itsessään kiva käyntikohde. Jo matka rinnettä pitkin kulkevalla funikulaarilla on elämys. Köysiradan löytää Ujezd-kadun vierustalta ja köysiradalla matkustaa edullisesti julkisen liikenteen lipulla (englanninkielinen lippuautomaatti odotustilassa, kannattaa ostaa 90 minuutin lippu, jos aikoo alas samaa reittiä). Kukkulan tunnusmerkki on Eiffel-tornia muistuttava rakennelma vuodelta 1891. Tällä kertaa jätimme kuitenkin näköalatasanteen väliin ja suuntasimme vierestä löytyvään peililabyrinttiin. Kuutisen euroa maksaneella perhelipulla saimme selvittää tiemme ulos peilisokkelosta ja nauraa vääristävien peilien edessä. Kiva vaikkakin varsin nopeasti käyty kohde. 




TOBOGA-SISÄLEIKKIPUISTO

Funikulaarikyydin lisäksi testasimme paikallista raitiovaunu- ja metroliikennettä. Pienistä marketeista ja tupakkakaupoista saa ostettua kertalippuja. Tärkeintä on muistaa leimata lippu matkan alkajaisiksi. Oli luvassa sadepäivä, joten valikoimme kohteeksi sisäleikkipuiston. Metron keltainen B-linja käyttöön ja hurautimme aina Zličín-nimiselle päätepysäkille asti. Ulkona alitimme vasemmalla sijaitsevan alikulkutunnelin. Nousimme portaat ylös ison tien varteen, tähyilimme horisonttiin ja bongasimme Ikean. Kipittelimme Ikean suuntaan, sillä sisäleikkipuisto sijaitsee viereisen ostoskeskuksen yhteydessä. 

Lapsilla oli hauskaa kiipeillä ja riekkua kolmen tunnin ajan kokopäivälipun ansiosta (perhelippu noin 28 euroa). Lipun olisi voinut ostaa vain tunniksikin, mutta siinä ajassa käynti olisi jäänyt hätäiseksi. Kokemus oli hyvin samanlainen Suomen vastaavien paikkojen kanssa. Ilahdutti, että aikuisille tarjottiin paikassa ilmaiset kahvit. Kahvilasta saa lisäksi edullisesti syötävää. 




Muista myös nämä: Prahan linna, nukketeatteriesitykset, leikkipuistot (Kaarlen sillan kupeessakin yksi), Astronominen kello, Legomuseo, valtava Hamleys-lelukauppa karuselleineen ja risteily Vltava-joella.