keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Leffa-arviot: Downsizing uuvutti, Solsidan virkisti


DOWNSIZING

2/5

Alexander Paynen ohjaama Downsizing on idean tasolla kiinnostava. Mitä tapahtuisi, jos keksisimme keinon kutistaa ihmisiä tulitikkuaskin kokoiseksi? Ympäristön kannalta keksintö olisi loistava. Luonnonvaroja kuluisi hurjasti vähemmän. Ja olisihan se kätevää ihmisellekin: keskituloinenkin voisi elää hulppeassa kartanossa. Nukkekodin kokoiseen taloon kun olisi varaa pienempituloisellakin.

Kaikki vaikuttaakin elokuvan alussa hyvältä. Matt Damonin esittämä Paul on kyllästynyt kitkuttamaan työssään, johon hän on päätynyt tehtyään uhrauksia muiden ihmisten vuoksi. Keski-ikäisen miehen unelma kiinnostavasti työstä ja isommasta asunnosta tuntuu karanneen saavuttamattomiin. Hän päättää tarttua vaimonsa Audreyn (muun muassa hulvattomasta Morsiusneidot-elokuvasta tuttu Kristen Wiig) kanssa tilaisuuteen ja antaa kutistuttaa itsensä. 

Kiinnostavan alun jälkeen elokuva hajoaa moneen suuntaan. Uuvuttavan pitkältä tuntuvan, yli kaksituntisen, elokuvan aikana käsitellään melkein kaikki ihmisyyteen liittyvät teemat. Tekeekö helppo elämä onnelliseksi (ei, ihminen kaipaa elämälleen yleensä jonkinlaista syvempää merkitystä)? Onko ideaalin yhteiskunnan perustaminen mahdollista (ei, ihminen tuo ongelmansa mukanaan)? Ovatko ympäristöystävällisyys ja talous toistensa vihollisia (kyllä, ainakin vielä)? Edes sympaattinen Matt Damon ei onnistu pelastamaan joka puolelle rönsyilevää tarinaa. 

Ohjaajan ja Jim Taylorin käsikirjoittama elokuva olisi ollut ajassa kiinni pari vuotta sitten. Nyt ympäristöteemaisia elokuvia on ehditty nähdä valkokankaalla turtumiseen asti. Valitettavasti Downsizing nukuttaa herättelyn sijaan. 



SOLSIDAN

4/5

Voisiko simppeli parisuhdekomedia iskeä? Etenkään, jos elokuva perustuu ruotsalaissarjaan, jota en ole koskaan katsonut. Yllättävästi vastaus kysymykseen on kyllä. 

Felix ja Måns Herngrenin ohjaama Solsidan virkisti talven pimeydessä. Elokuva toimi erinomaisesti, vaikken tiennyt päähenkilöistä mitään etukäteen. Pääpari Anna ja Alex (Mia Skäringer ja Felix Herngren) heittävät lähimmilleen jouluna pommin ja ilmoittavat eroavansa. 

Anna on löytänyt jännittävämmän miehen tutun ja turvallisen Alexin tilalle. Alex nieleskelee seuratessaan entisen vaimonsa kuhertelua uuden kumppaninsa kanssa ja lastensa riemua vauhdikkaan uuden miehen seurassa. Uusi parisuhdekuvio aiheuttaa kaaosta myös ystäväperheessä. Kumpi eronneista pidetään ystäväpiirissä vai voiko kummallekin olla solidaarinen? Monelle tuttuja murheita käsitellään humoristisesti. 

Ystäväpariskunta Mickan ja Fredde (Josephine Bornebusch ja Johan Rheborg) asuvat puolestaan hulppeassa talossa. Mikään ei tunnu silti riittävän. Ainakaan, jos sattuu kurkkaamaan tuttavan Instagramiin, jossa kaikki näyttää paremmalta. Materialistinen perhe päätyy kilpailuhenkisyydessään jopa hippilomalle, koska lomakohde sattuu olemaan trendikäs. Eihän reissusta voi selvitä kommelluksitta. 

Humoristinen elokuva pysyy hyvin kasassa. Vain kerran tilanne lähtee uskottavuuden kannalta lapasesta. Elokuvan vahvuus onkin sen realistisuudessa. Kylläpä me ihmiset (etenkin keski-ikäiset) osaamme olla hassuja. 

maanantai 18. joulukuuta 2017

Ihastunut Offerillaan – viime hetken lahjaideat


Hei! Joulu on jo ovella, ja joululahjojen vaihtoa harrastavilla alkaa olla käsillä viime hetket inspiroitumiseen. Ainakin jos lahjojen miettiminen on jäänyt viime tinkaan, kuten eräillä... Lahjakortti on onneksi mattimyöhäisen pelastus. Tässä muutamia testaamiani Offerillan kautta hankittavissa olevia lahjakortteja (en hyödy vinkkaamisesta):


Hammaslääkärivisiitti ei ole välttämättä se hauskin lahja, mutta hyödyllistä lahjaa etsivälle tässä voi olla ideaa. 39 euron hintaan sisältyy hammaslääkärin tarkastus ja hammashoitajan suorittama hammaskiven poisto. Käyntikertoja tuli kaksi kappaletta ja molemmilla kerroilla palvelu oli ystävällistä. Hymylääkärit sijaitsee Helsingin Mannerheimintiellä. 


Kasvisravintola Govindam on kokemus jo itsessään. Suomen Krishna-liikkeen omistama ravintola sijaitsee kauniissa puukartanossa Helsingin Malmilla. Mieli rauhoittuu tunnelmallisessa miljöössä ruokaillessa.


Olemme kokeilleet useampaa kotisiivouspalvelua (kuten Diakha, jonka kolmen tunnin kotisiivous maksaa 49 euroa) Offerillan kautta. Kotisiivouslahjakortti on varmasti monelle mieluinen lahja. 

Itsekin olen tehnyt salaisia lahjakorttihankintoja pukinkonttiin. Lapsille nimittäin livahti juuri liput (kaksi sisäänpääsyä yht. 20 euroa) Get Air -trampoliinipuistoon Espooseen

Muista myös nämä:

Kierrätyskeskuksen lahjakortti, johon voi ladata haluamansa summan. Ekologisuutta arvostavalle.

Google Play -lahjakortti, jollaisen voi ostaa esimerkiksi R-kioskilta. Lahjakortteja on 15 e, 25 e ja 50 e arvoisia. Lahjakortilla voi hankkia vaikka uutuuselokuvia joulua ilostuttamaan. Me katsoimme juuri palvelun kautta Itse ilkimys 3 -leffan, joka hauskuutti koko perhettä. 

maanantai 11. joulukuuta 2017

Testasin Olet hyvä tyyppi -oppaan ohjeet käytännössä ja näin kävi



Olet hyvä tyyppi
Karla Nieminen
Otava 2017
252 sivua

”Innokkaasti uusia ystäviä haluava ihminen helposti kiirehtii tutustumisessa. Hän voi näin ahdistaa muita, eikä siksi löydä ystäviä. Tämä on samanlainen noidankehä kuin se, että hyväksyntää kaikkialta hakevan on vaikea saada hyväksyntää. Kuuntelijaa jatkuvasti kaipaavan on vaikea tulla kuulluksi. Ystäviä epätoivoisesti etsivän on vaikeaa ystävystyä.

Hei! Voiko vaivaantunut introvertti muuntautua sosiaalisesti taitavaksi tyypiksi? Tätä päätin kokeilla lainattuani ja luettuani Karla Niemisen kirjoittaman oppaan Olet hyvä tyyppi. Olin aiemmin törmännyt kirjoittajaan ja hänen Jäänmurtajat-blogiinsa muun muassa Niemisen radiohaastattelua kuunnellessa. Kirjan myötä päätin vihdoinkin toteuttaa itsekin introvertiksi tunnustautuvan Niemisen ohjeita. 

Oppaassa neuvotaan konkreettisesti, miten uusiin ihmisiin voi tutustua. Sosiaalisen median käyttöä suositellaan vahvasti. Itse olen sekä Facebookissa että Twitterissä. Kummastakin tilistäni on helppo huomata (kaverien ja seuraajien määrä on hyvin maltillinen) että omaan kohtuullisen korkean kynnyksen tutustua uusiin ihmisiin tai keskustella keveitä. Saattaa kulua vuosi (tai vuosia) siihen että saan pyydettyä jotain tapaamaani kivaa ihmistä esimerkiksi Facebook-kaveriksi. 

Olet hyvä tyyppi -oppaan lukemisen jälkeen ensimmäinen askel kohdallani olikin rennompi ote sosiaaliseen mediaan. Lähetin kaveripyyntöjä muun muassa tapaamilleni muille kirjabloggareille ja nyt verkostoni onkin parikymmentä tyyppiä rikkaampi ja ilahduttavampi. Nykyään rupateltuani jonkun kanssa lähetän hänelle heti kaveripyynnön. Kynnys ei pääse nousemaan korkeaksi. Monille varmaan täysin itsestäänselvää mutta minulle ihan uusi juttu.

Se, mitä olen Niemisen ohjeista jo aiemmin noudattanut, on muiden sosiaalisessa mediassa jakamille jutuille osoitettu huomio. Toisten twiiteistä ja Facebook-statuksista tykkääminen on tullut ihan luonnostaan. Vaikken keksi hirveän usein itse sanottavaa, voin peukuttamisella ainakin osoittaa pitäväni jutusta ja olevani kuulolla. 

Rohkaistuin jopa noudattamaan Niemisen ohjetta siitä, että lähettää tapaamalleen ihmiselle lyhyen viestin Facebookissa tyyliin oli kiva tavata ja toivottavasti törmäillään/kahvitellaan/lounastetaan joskus. Oppaassa muistutetaan, että mitä useammin on yhteydessä johonkin, sitä tutumpi on. Ihmisen unohtaa helposti kertatapaamisen jälkeen. Kun sitten tapasin tämän ihmisen hieman sattumalta eräässä tilaisuudessa, olimme tosiaan jo hieman tutumpia Facebook-viestittelyn ansiosta.

Sitten olikin aika testata kirjan neuvoja ihan kasvokkain juhlissa, joissa en tuntenut etukäteen kunnolla ketään. Painajaismainen tilanne kaltaiselleni ihmiselle. Nuorempana nautin siitä, että sain tutustua uusiin ihmisiin ja saatoin innoissani lähteä liikenteeseen itsekseni. Vanhempana minusta on tullut arempi. Ja juuri tämä arkuus, joka näkyy epävarmuutena, tuntuu karkottavan ihmisiä. Kierre on valmis. En siis lähtenyt juhliin korkein odotuksin. 

Paikalle tultuani törmäsin heti pariin julkisuuden henkilöön, jotka kääntyivät katsomaan minua. Järkevä ihminen olisi toivottanut hyväntuulisesti iltaa, mutta minä päätin puistella räntää takistani tuimana ja suunnata pikapikaa vessaan pakoon. Seuraavaksi liimauduin kerran tapaamani ihmisen kylkeen ja Niemisen oppien vastaisesti olisin ihan rehellisesti sanottuna ollut tyytyväinen, jos olisin viettänyt koko illan tässä turvasatamassa. Nieminen kun muistuttaa, että hyvästäkin seurasta tulee tehdä irtiottoja tutustuakseen laajemmin. 

Syödessämme seuraamme liittyi mukavanoloinen ihminen, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia hetken aikaa. Koska olimme jo lopettelemassa ateriaa, teimme tilaa muille ja hyvästelin uuden tuttavuuden. Jälkeenpäin mietin, luuliko hän, ettemme halunneet jäädä pitemmäksi aikaa. Tilanteiden ylianalysointi ja hyvien tilaisuuksien ohittaminen ovat pahoja tapojani. 

Esimerkki hyvästä hukatusta tilaisuudesta on seuraavaksi tapahtunut törmääminen entiseen opettajaani, jonka olin nähnyt viimeksi pari vuotta aikaisemmin. Tervehdin häntä iloisesti, mutta hän näytti hämmentyneeltä. Jälkikäteen ajateltuna hän ei varmaankaan vain muistanut minua, mutta minä en pysähtynyt vaihtamaan kuulumisia, koska luulin naamassani olevan vähintään kerros tuulihattua. Harmi, olisi ollut kiva morjestaa hieman pidemmin. 

Jos juttusille kuitenkin uskaltautuu, Nieminen ohjeistaa laajojen sanalistojen muodossa, kuinka ylläpitää keskustelua. Luettuna homma tuntuu helpolta, mutta itse tilanteessa lamaudun. Tuttujen ihmisten kanssa keksin kyllä puhuttavaa, mutta uusien ihmisten kanssa vaikutan supertylsältä. Muistin kuitenkin juhlissa kysellä seuralaisiltani enemmän, enkä vain odottaa toisten aktivoivan keskustelua. Pieni askel mutta askel parempaan suuntaan kuitenkin.

Vaikka noudatin ohjeita suht kiltisti, pari perusongelmaani pysyivät samana. Minun pitäisi osata nauttia tilanteista rohkeammin ja rennommin itsekseni, eikä epätoivoisesti liimaantua ihmisten seuraan. Epätoivo on tehokkain karkotin. Välillä myös tuntuu, että samanhenkisiä ihmisiä on vaikea löytää. Tämä on kylläkin todennäköisesti harhaa, sillä jokainenhan tuntee olevansa jollain tapaa muista erottuva. Ehkä minun pitäisikin uskoa vahvemmin siihen, että tänään(kin) on mahdollista tavata lisää sielunsiskoja ja -veljiä.

”Ystäviä etsiessä kannattaa miettiä, kuka on sinun kanssasi jossain määrin samanhenkinen. Häneen on automaattisesti muita helpompi tutustua, koska ihmiset pitävät samanlaisista ihmisistä. Teillä on todennäköisesti puhuttavaa ja tykkäätte tehdä samanlaisia asioita.

Helmet-lukuhaasteen kohta 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia.