Sookie Stackhouse-sarjan ensimmäinen osa Veren voima

Kuva: Gummerus
Charlaine Harris: Veren voima (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: Dead Until Dark, 2001
Kustantaja: Gummerus, 2010
Suomentanut: Johanna Vainikainen-Uusitalo
Sivuja: 336
Pisteet: 4/5

Hyvät lukijat! TBR100-listallani odotellut Sookie Stackhouse-sarjan ensimmäinen osa Veren voima ei ollut virallisesti pettymys. Charlaine Harrisin kirjoittama vampyyrisaaga tarjoaa juuri sitä mitä odotinkin: erittäin mukaansatempaavaa viihdettä! Ensimmäisen osan perusteella Sookie Stackhouse-sarja ei mielestäni aivan yllä Stephenie Meyerin vampyyrisaagan Twilightin rinnalle. Twilight-saagan teksti on mielestäni hieman hiotumman oloista. Veren voiman teksti tuntuu välillä heppoiselta. Sarjat myös eroavat yllättäin toisistaan selvästi. Siinä missä Twilight on romanttisesti hyvin intensiivinen, tihkuu Stackhouse-sarja puolestaan erotiikkaa.

Veren voima sijoittuu Bon Tempsin pikkukaupunkiin. Kirjan päähenkilö Sookie Stackhouse työskentelee tarjoilijattarena Merlotte's nimisessä baarissa. Sookie on hieman päälle parikymppinen, hyvin kaunis nainen, joka omaa sekä synkän lapsuuden että omasta mielestään suorastaan raivostuttavan kyvyn kuulla muiden ajatukset. Paikkakunnalle saapuu yllättäin komea vampyyri Bill, joka herättää heti Sookien mielenkiinnon niin ulkonäöllään kuin Sookien telepaatin kyvyille vastustyskykyisellä mielellään. Sookien ja Billin välille kehittyy voimakas vetovoima, joka herättää mustasukkaisuutta paikkakunnan miehissä, etenkin Sookien pomossa Samissa. Sookien ja Billin suhdetta vaikeuttaa entisestään paikkakunnalla tapahtuva murhasarja. Uhreista löytyy vampyyrin puremajälkiä joten epäilykset kohdistuvat Billiin. Eikä Sookiekaan näytä olevan turvassa murhaajalta...

Kuten todettua, kirja on erittäin viihdyttävä. Välillä kyllä tunsin lukevani pehmopornolla varustettua kioskikirjallisuutta. Mutta mitäs siitä! Juuri viihdyttävää lukukokemusta kaipasinkin. Veren voima ei ota itseään turhan vakavasti ja kirjan humoristinen ote onkin piristävää. Heti perään en kykene kuitenkaan seuraavaa osaa lukemaan, mutta tulevaisuudessa luen varmasti jatko-osiakin. Veren voima tyydytti loistavasti välipalakirjanälkäni.

Koira oli tassutellut perässäni kun hoidin Andya. Nyt sanoin sille aivan eri sävyyn: " Ja sinä puet päällesi nyt heti!" Andy kurkisti ovenraosta. "Sookie, kenelle sinä puhut?" "Koiralle", vastasin reippaasti. "Se hakee pantansa ja minä puen sen sille joka aamu." "Miksi yleensä otat sen pois?" "Se kilisee yöllä ja pitää minut hereillä. Mene nyt sänkyyn." "Hyvä on." Andy näytti tyytyvän selitykseeni ja sulki oven. Otin Jasonin vaatteet komerosta, laskin ne sohvalle koiran eteen ja istuin selkä siihen päin. Mutta takan päällä olevasta peilistä näkyi hyvin.

Ilma collien ympärillä kävi utuiseksi ja näytti värähtelevän ja kihisevän energiaa. Sitten muoto tuon sähköisen pilven sisällä alkoi muuttua. Kun utu hälveni, Sam oli kontillaan matolla, ilkosen alasti. Vau, mikä takamus. Pakotin itseni sulkemaan silmäni ja toistin mielessäni, että en ollut Billille uskoton. Billin peppu oli ihan yhtä upea, sanoin itselleni jämäkästi.

Ote Charlaine Harrisin kirjasta Veren voima.

Kommentit

  1. Haa, hyvä sattuma! Minäkin otin tämän lainaan viimeksi kirjastossa käydessäni - katsotaan mitä tuntemuksia se minussa herättää, jahka lukemaan ehdin ;) Tv-sarjaa olen katsonut kaksi ensimmäistä kautta, joten pohjatietoa on olemassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli True Blood-sarjasta kokemusta vain kahden jakson verran. Tykkäsin sarjasta mutta usein simahdin ennen sen alkamista.. Minulla nuo kaksi jaksoa vaikuttivat niin vahvasti, että "näin" lukiessani Sookiena ja Billinä sarjan näyttelijät. Mutta ei haitannut yhtään. Jäin miettimään kirjan luettuani, onko tv-sarjakin yhtä "kuuma" ;)

      Poista
  2. Välipalakirja, eipä tätä paremmin voisi kuvailla. Suomalainen versio nimestä on kyllä hiukan korni :D Veren voima... parempaankin ois pystytty, kun olis vähän yritetty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin jopa tämän kirjan innoittamana perustaa oman "välipalakirja"-tunnisteen muiden tunnisteiden joukkoon. Mutta sitten varmaan pitäisi muutenkin kirjoja jaotella tarkemmin.. Katsotaan. Ja olen ihan samaa mieltä: kirjan alkuperäisnimi on kyllä selvästi parempi!

      Poista
  3. Minusta nämä Sookie Stackhouse -kirjat ovat parempia kuin Twilightit, mutta totta, minustakin näiden kieli on vähän heppoista. Itse tosin luin Veren voiman ensin englanniksi, eikä kieli tuntunut silloin niin häiritsevältä. Ehkä kirja on suomennettu kiireessä. Suosittelen jatko-osiakin, niitä tosin on jo aika monta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että aloittelin jo pikkuisen Verenjanoa Dallasissa. Tänään juuri kirjastossa huomasin, että sarjaa on todellakin mukavan monta jaksoa. Ei lopu heti kesken!

      Olisi mielenkiintoista verrata, miten kieli on muuttunut alkuperäisestä suomennokseen verrattuna.. Voi kyllä olla, että kirjan tyylilajikin on hivenen naiivi-kirjoitustyyli, mikä on myös jollain tavalla ihan hauskaakin.

      Sen kyllä myönnän (Twilight-fanina) että Stackhouse-sarjan päähenkilö vetää pidemmän korren. Sookie on vaan niin mainio tapaus! :)

      Poista
  4. Minä rakastan True Blood telkkusarjaa, mutta pidin myös kahdesta ensimmäisestä kirjasta. Kaksi seuraavaa osaa odottaa lukemista hyllyssä. Kun olen nyt kerran alkanut sarjaa keräämään, niin on pakkomielteenä saada kaikki kirjat hyllyä komistamaan. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen alkanut haaveilla hommaavani True Blood-boxit jostakin. Jonkun flunssan voisi varmasti kaataa katsomalla sarjaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit