Hän lähti valaiden matkaan

Kuva: WSOY

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan (<- Adlibrikseen)
Kustantaja: WSOY, 2011
Sivuja: 99
Pisteet: 4-/5

Hei! Avatessani Silene Lehdon (s. 1979) runoteoksen Hän lähti valaiden matkaan arvelin tehneeni virheen runoteoksen lainatessani. Minusta on nimittäin vaikeaa ymmärtää ja jaksaa lukea pitkiä runoja. Ja niitä Lehdon teos on täynnä. Kun aloin lukea runoja, huomasin kuitenkin pitäväni niistä. Pituudestaan huolimatta ne soljuvat eteenpäin mukavasti ja ymmärrettävästi.

Hän lähti valaiden matkaan on erikoislaatuinen runoteos. Miltei kaikkia teoksen runoja yhdistää kytkös mereen. Runot kertovat arjesta ihmissuhdehuolineen tapahtumien linkittyessä kuitenkin aina jollain tavalla luontokokemukseen. Vaikkei Lehdon runoteos selvästi osoittele mihinkään suuntaan, välittyy teoksesta vahva tunne luonnon säilyttämisen ja kunnioittamisen puolesta. Mielenkiintoinen, mystiikkaa arkeen yhdistelevä, ajatuksia herättävä runoteos.

Kaupunkilaiset tuntevat eläintiedettä hämmästyttävän hatarasti, anteeksi nyt, mutta totta se on, kun kerroin nähneeni sisiliskon kokoisen sokeritoukan, sitä tuskin ihmeteltiin, he kumartuivat maitokahviensa ylle pupillit laajenneina, huolissaan päästörajoituksista ja lentojen hinnoista, eräskin melko isokokoinen rouva horjahteli laukkuineen ulos ovesta, hän tuskin näki eteensä, niin kiihtynyt hän oli, ja minun oli hillittävä haluni tarttua muistikirjaani siinä paikassa, se olisi ollut jo liiankin silmiinpistävää.

Mutta kaupunkilaiset, ne sitten eivät pelkää mitään, niillä on tapana istuskella piknikillä rantakivillä, huljutella varpaanvälejään ja antaa jopa pikkulasten juoksennella vapaasti liukkailla laitureilla, niin kuin mitään vaaraa ei olisi. Toisinaan, kun ikävöin satakieliä ja rusakon korvia kesäöisessä apilapellossa, muistan sinun suuren kämmenesi, sen pehmeyden, miten se lepää nyt jonkun toisen kohoilevalla vatsalla, ja lempifraasisi, kuiskaus hipaisee nyt vieraana kaartuvaa korvalehteä: "vain se on vapaa, joka ei mitään pelkää"

Katkelmat Silene Lehdon runosta Maalainen.

Runoteoksesta on kirjoitettu myös blogeissa Erjan lukupäiväkirja (jossa runoteoksen tunnelma välittyy arvion kautta hienosti), Lukemisen kartasto (jossa ilmaistaan jopa rakastumista tai ainakin ihastumista runoteosta kohtaan!) ja Tarinauttisen hämärän hetket (jossa kiitetään runoteoksen helppolukuisuutta ja monitasoisuutta).