Aiheiltaan pidäkkeetön Liha tottelee kuria


















Miina Supinen: Liha tottelee kuria
Kustantaja: WSOY, 2007
Sivuja: 336
Goodrrads-tähdet: ★ liked it

Astra heräsi auringon säteisiin. Hänellä oli hikinen ja laiha olo. Hän pyyhkäisi vatsaansa. Lonkkaluut nousivat kuin kauniit vuoret.
Astra nosti kätensä kasvojensa eteen, tutki ja ihaili sitä. Peukalon ja ranteen yhtymäkohdassa oli luukuoppa, jonka syvyydestä näki lihavuuden asteen. Kuoppa oli nyt syvä ja varjoisa. Sitä olisi voinut käyttää vesikuppina. 

Hei! Miina Supisen romaania Liha tottelee kuria on kuvattu yhdeksi vuosituhannen hauskimmista esikoisromaaneista. En tiedä missä oli vika, mutta minua kirja ei naurattanut yhtään. Vaikken tavoittanut huumoria, vetäisi kirja minut syvälle varsin kompleksiseen Silolan perheen elämään.

Silolan perheeseen kuuluu sisustussuunnittelijana toimiva äiti Katriina, huippukapellimestarina maailmaa kiertävä isä Launo, aikuistunut tytär Astra, teini-ikäinen poika Silmu ja vielä tarhassa temmeltävä pikkusisko Pelagia. Silolat asuvat hulppeassa ja viimeisen päälle sisustetussa omakotitalossa meren rannalla. Kaikki on kaunista ja harmonista. Suorastaan täydellistä. Siloitellun perhekuvan takaa löytyy kuitenkin alkoholiongelmaa, syömishäiriötä, pettämistä ja steroidien käyttöä. Mitä tapahtuu kun perheen jännittynyt julkisivu alkaa murtua, suorastaan pirstoutua käsiin?

Liha tottelee kuria oli vauhdikas lukukokemus. Supinen revittelee kirjassa rankoilla aiheilla täydellä vaihteella. Kirja on aiheiltaan hillitön ja mitään nolostelematon. Kaiken hillittömyyden takaa löytyy kuitenkin yllättäin vakavia teemoja. Kodin tai oman kehon muokkaus tuntuu antavan Silolan perheenjäsenille tunteen elämänhallinnasta kaiken epävakauden keskellä. Ainakin hetkellisesti. Yllättäin humoristinen Liha tottelee kuria paljastikin paljon häpeän syvimmästä olemuksesta ja piilotetun häpeän vahingollisuudesta. Ja siitä kuinka häpeä ja kriisi voi olla uusi mahdollisuus. Kunhan niitä ei piilotella.

Liha tottelee kuria on luettu myös mm. Kirjanurkkauksessa (jossa kirjaa luonnehditaan hauskaksi, viihdyttäväksi, yllättäväksi ja seksikohtauksiltaan varsin härskiksi), Kirjamielellä-blogissa (jossa ihmetellään miten joku voi kirjoittaa näin villiä kieltä ja näin päättömiä ja hauskoja juttuja), Kolmannessa linjassa (jossa koetaan kirjan henkilöiden ja tapahtumien tuntuvan aidoilta, vaikka ne ovat reippaasti liioiteltuja) ja Pisarassa (jossa todetaan, ettei kirja jää pinnalliseksi viihderomaaniksi vaan antaa ajattelemisenkin aihetta).

Kommentit

  1. Jostain syystä kirja on mennyt minulta täysin ohi, mutta keikkuu alepokkarien pinossa nyt odottamassa vuoroaan, koska alkoi kiinnostaa sijoituttuaan Hesarin äänestyksessä. Arviosi ansiosta kiinnostaa entistä enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella vetävä kirja, yli 300 sivua sujahtaa nopeasti. Ei kyllä aina tiennyt itkeäkö vai nauraa kirjaa lukiessa (jätin sitten sekä itkemättä että nauramatta). Ei räjäyttänyt tajuntaani mutta kannatti kyllä lukea. :)

      Poista
  2. Minä pidin Supisen kirjasta niin paljon silloin tuoreeltaan, että tekisi mieli lukea se uudestaan. Iloittelua, satua, jossa pohjalla vakavat asiat. Alexandra Salmelalla on vähän samanlainen tyyli romaanissaan 27 eli kuolema tekee taiteilijan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liha tottelee kuria oli mielenkiintoinen yhdistelmä liitoiteltuja henkilöhahmoja mutta silti todentuntuisia, miettimään laittaneita tapahtumia. Lempikirjaani tästä ei tullut mutta ahmittua romaani kyllä tuli. Salmelaa ei olekaan tullut luettua. Supisen omalaatuinen revittelevä ja suora tyyli jäi kyllä houkuttelemaan. Ehkä kokeilen tuota Salmelan kirjaakin.

      Poista
  3. Minä en myöskään ymmärtänyt, miksi tätä kirjaa pidetään hauskana. Minua lähinnä säälitti koko perhe. Sinänsä kyllä vetävä kirja ja hyvin kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin nyt lukemassa postauksesi (ei tullut eilen googlatessa vastaan) http://eriqou.blogspot.fi/search/label/Supinen
      ja huomasin että meillä oli varsin samanlaiset fiilikset kirjasta. Ehkä se tosiaan esti nauramasta kun tietää että ihmisillä on oikeasti samanlaisia ongelmia. Esim. osa nuorista naisista oli yliopistoaikoinani niin tuuliajolla että herra paratkoon jos heidän vanhempansa olisivat tienneet. Silloin huomasin että ahdistus ja masennus voi ilmetä monilla tavoilla.

      Poista
  4. Minustakaan tämä kirja on enemmänkin vakava kuin huumoriromaani. Tosin kyllä parissa kohdassa nauratti. Mutta siis joka tapauksessa tämä on vetävä teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja tuntui varsin traagiselta tragikomedialta. Jännä miten eri ihmiset kokevat saman kirjan niin eri tavalla. Minullekin tämä oli enemmän traaginen kuin komediallinen lukukokemus. Mutta oli kokemus mikä tahansa, tuntuu Liha tottelee kuria tehokkaasti imaisevan suurimman osan lukijoista mukaansa.

      Poista
  5. Minusta tämä kyllä oli hauska absurdilla tavalla, mutta samalla vakava. Jotenkin Supinen sai (traagisen) todellisen outouden esiin... ja se teki siitä koomista. Lopussa meni ehkä vähän turhankin uuskummaksi, mutta kaikkiaan tykkäsin silti kovasti. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pelkäsin että loppu menee ihan farssiksi mutta yllättävän hyvin loppu pysyi kasassa. Minäkin pidin kovasti tämän kirjan lukemisesta, vaikka jälkeenpäin mietin, oliko kirjassa mitään järkeä ja sainko siitä mitään isompaa irti. Omituisella tavalla varsin viihdyttävä kirja. :)

      Poista
  6. Saved as a favorite, I like your blog!

    Look at my web blog; Flexwell Supplement (www.goboogo.com)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit