Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (jälkkäriksi banaani-mustikkapirtelöä)


















Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Kustantaja: WSOY, 2012
Sivuja: 130
Goodreads-tähdet: ★ really liked it

Hollolasta etelään kotikaljaa juovat vain minun ikäiseni ja vanhemmat miehet. Siitä pohjoiseen tultaessa se kelpaa nuoremmillekin, mutta ammatin on oltava ruumiillinen. Luihuhartiat ja pianistisormet hörppivät rasvatonta maitoa taikka vettä. Kyllä en ymmärrä miksi vettä, kun lounaan kanssa on lupa ottaa maito tai kotikalja. Se on pelkkää säästöä jokainen mukillinen.

Hei! Tuomas Kyröltä on tullut luettua niin aikuisten kaunokirjallisuutta kuin lastenkirjojakin. Mielensäpahoittaja nousi yhdeksi lempikirjakseni, ja Miniäkin tuli ahmittua. Kotimaista ruokakulttuuria humoristisesti sivaltava Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike sijoittui lukukokemuksena mahtavan Mielensäpahoittajan ja ei aivan niin sykähdyttävän Miniän välimaastoon.

Mielensäpahoittaja on kahdeksankymppinen jäärä Sysi-Suomesta. Hänen vaimonsa on pysyvästi terveyskeskuksen vuodeosastolla, ja poika asuu isossa kaupungissa Etelä-Suomessa. Poika, miniä ja Mielensäpahoittajan lääkäri Kivinkinen ovat sitä mieltä, että ruuanlaittotaidoton ikäihminen tulisi ohjata laitokseen tai vähintään kotiavun piiriin. Mielensäpahoittaja päättää kuitenkin näyttää, että emännän vanhan reseptikansion avulla selviää varsin hyvin. Samalla huutia saavat nykypäivän mikroateriat, litkumehut, siiderinlipitys sekä kalojen ja muiden ruoka-aineiden kuljettaminen ulkomailta asti.

Tässäkin Kyrön kirjassa Mielensäpahoittajan jääräpäisyyden takaa paistaa humaanius ja lämmin sydän. Vaimosta pidetään hyvää huolta ja kenenkään mieltä ei pahoiteta tahallisesti. Vahinkojahan kyllä aina sattuu. Mielensäpahoittaja peräänkuuluttaa kotimaisen ruuan arvostusta. Riisin syöminen on hänen mielestään erikoisuudentavoittelua kun kotimaa on täynnä maittavaa perunaa. Huomasin monessa kohtaa olevani Mielensäpahoittajan kanssa samoilla linjoilla (pitäisiköhän huolestua). Arvostakaamme perunaa ja muita kotimaisia juureksia sekä herkullista kalakukkoa ja kotikaljaa. Pihin naisen häissäkin tarjottiin kotikaljaa yhtenä ruokajuomana. Selvää sielujen sympatiaa oli siis havaittavissa Mielensäpahoittajan kanssa. Lapselle kerhoeväitä pakatessani ja tiivistemehusta juomaa valmistaessani mielessäni kävi, että tässä sitä valmistetaan litkumehua.

Huumorin lisäksi kirjasta välittyy kuva maaseudun tyhjentymisestä ja ikäihmisten kokemasta yksinäisyydestä. Ruuan tuoksu houkuttelee onneksi naapurin kylään ja syömään yhdessä Mielensäpahoittajan kanssa. Ruualla on kyky yhdistää. Tämä on huomattu myös täällä Etelä-Suomen isoissa kaupungeissa, joissa myös kärsitään yksinäisyydestä. Yhteisöllisyyteen kannustavat Ravintolapäivä ja Let's Eat Together houkuttelevat syömään ihmisten ilmoille. Yhdessä ruoka maistuu paremmalta. Sen huomaa myös Mielensäpahoittaja.

Jk. Jos pakastimessa on vielä viimevuotisiakin mustikoita, on aika ottaa urakaksi pakasteen vajuuttaminen. Maistuva konsti mustikoiden vähentämiseen on banaani-mustikkapirtelö. Vaikka pirtelössä on hiven etelän eksotiikkaa banaanin muodossa, veikkaisin mustikkaisen pirtelön olevan Mielensäpahoittajankin mieleen.

Banaani-mustikkapirtelö (4:lle henkilölle)

2 banaania
puoli litraa maitoa
puoli litraa vaniljajäätelöä
pakasterasiallinen mustikkaa

1. Pilko kuoritut banaanit ja laita blenderiin. Lisää paloiteltu jäätelö, maito ja sulat mustikat.
2. Sekoita blenderissä.
3. Kaada laseihin ja nauti.

Kommentit

  1. Kiitos, Pihi Nainen, olipas makoisaa;D

    VastaaPoista
  2. Tämä on minulta vielä lukematta. Mielensäpahoittajasta pidin ja Miniä oli ihan okei. Jos tämä on siinä välimaastossa, niin eiköhän uppoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on siinä välimaastossa, Mielensäpahoittaja oli vielä parempi mutta oli tämäkin makoisa. :)

      Poista
  3. Perunaa ei mitkään riisinuudelihummukset voita! (juu, perunaa ja voita, lapsuuteni outo lempiherkku, josta en ole päässyt vieläkään) :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keitetyt perunat ja perunan päälle nokare voita ja haukkaus. :) Minunkin lapsuuteni herkkua. Ja perinne jatkuu, lapsemmekin tykkäävät samasta appeesta.

      Poista
  4. Minä en ole ikinä kotikaljan (enkä "tavallisen" kaljan) makuun oppinut, mutta jaan Mielensäpahoittajan kanssa mielipiteen kesäkeitosta ("Maitoon keitettyjä kasviksia, jotka olisivat parempia raakana paitsi peruna. En tykkää.") ja joulukinkusta ("Kinkku on vuoden tärkein ruoka.) ;)

    Nyt alkoi tehdä mieli pirtelöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on pikkuisen kesäkeitto tökkinyt. Tuli muuten ihan kauhea nälkä kun alkoi lukea tätä kirjaa. Oli aina pakko hakea hiukopalaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit