Toinen elämäni -näyttely nyt Stoassa

Kaisa Kauppilan kuvista heijastuu uusi mahdollisuus.
















Hei! Kävin keväällä katsomassa valokuvaaja Kaisa Kauppilan näyttelyn Toinen elämäni – My Second Life Lapinlahdessa. Kirjoitin oheisen jutun kokemuksestani Taideyliopiston Avoimen kampuksen Kirjoita ja julkaise taiteesta -kurssilla. Näyttely on parhaillaan esillä Stoassa. Kannattaa käydä kurkkaamassa. 

Mustavalkoiset valokuvat kertovat tarinoita raitistumisesta. Selviytymistarinoiden takaa löytyy yhteinen nimittäjä.

Ajamme hiljaa puiden varjostamaa hiekkatietä. Edessä häämöttää valkoinen sairaalarakennus. On helppo kuvitella osan taistelleen vastaan tänne saapuessaan. Nyt lähestymme Lapinlahden sairaalaa kuitenkin vapaaehtoisesti. Entinen mielisairaala on yhä mielenterveyden asialla, mutta muuntunut kaikille avoimeksi virkistystilaksi Lapinlahden Lähteeksi. Astumme sisään Carl Ludvig Engelin suunnittelemaan ja vuonna 1841 valmistuneeseen sairaalaan. Yhdellä käytävällä vastaan tulee valokuvanäyttely. Kaisa Kauppilan Toinen Elämäni – My Second Life istuu hyvin paikan henkeen. Kuten sairaala, ovat näyttelyn kuvaamat raitistuneet naiset aloittaneet uuden elämän.

Kauppilan valokuvat tuntuvat alkuun hyvin yksinkertaisilta. Läheltä otetuissa mustavalkokuvissa esiintyy eri-ikäisiä naisia yhdessä heille merkityksellisen asian kanssa. Alkoholismista selviytyneet naiset ovat asettaneet talismaaninsa kasvojensa eteen. Yhdessä kuvassa nainen poseeraa koiransa kanssa, toisessa nuori nainen seisoo rannalla sukellusmaski päässään. Pieni käytävänäyttely on pikaisesti katsottu. Teoksissa on kuitenkin paljon sanomaa. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy naisten anonyymiyteen. Esineillä peitetyt kasvot kertovat alkoholismiin yhä liittyvästä häpeästä.

Jokaisella valokuvan naisella on oma erilainen selviytymistarinansa kerrottavanaan. Kuvien alta löytyy lyhyt kuvaus kunkin naisen matkasta raittiuteen. Osa kuvien naisista on hyvin nuoria, osa lähestyy jo eläkeikää. Toisista kuvista hohkaa kiihkeä elämän nälkä, toisissa on pysähdytty rauhalliseen hetkeen. Valokuvat muodostavat erilaisuudestaan huolimatta kokonaisuuden, jota näyttelyn yhtenäinen mustavalkoinen ulkoasu tukee. Jokaista teosta yhdistää juomisen korvautuminen jollakin toisella, rakentavammalla asialla. Yksi on löytänyt sisältöä urheilusta, toinen saanut voimaa uskosta. Pelkkä alkoholismista irti ravistautuminen ei ole riittänyt. Tilalle on ollut löydettävä mielekkäämpää tekemistä.

Näyttelystä tulee hyvin esiin, kuinka monitahoinen elämänmuutos raitistuminen on. Muutokset tunnepuolella ovat valtavia. Eräässä kuvatekstissä todetaan piilottelun vaihtuneen rehellisyyteen, vastuunottoon ja ehdottomaan rakkauteen.

Ajamme pois vanhan sairaalan pihasta. Pysäytämme auton soratien päähän, ja astun vielä kerran katsomaan kaunista mutta rapistunutta rakennusta. Uutta sisältöä saaneena elämän kolhimakin on toisen mahdollisuutensa ansainnut.

Toinen Elämäni – My Second Life Stoan parvigalleriassa 15.10.2016 asti. Vapaa pääsy. 

Kommentit

  1. Kaunis näyttelyn nimi. Tästä paikasta tulee aina mieleen Harjamäki Siilinjärvellä. Koskettavan oloinen, ehkä vähän surulliseenkin vivahtava näyttely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustavalkokuvilla on jotenkin herkempi luonne kuin värikuvilla. Pysäyttävät ainakin minut tehokkaammin. Koskettava mutta toiveikas näyttely. :)

      Poista
  2. Kiinnostavan kuuloinen näyttely! Ja mäkin haluaisin tuollaiselle kirjoituskurssille. Kiiitos vinkistä, täytyy seurata jos jotain vastaavaa löytyisi tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota Kirjoita ja julkaise taiteesta -kirjoituskurssia voin suositella (ja tietysti myös tuota valokuvanäyttelyä). Kurssin järjestää Taideyliopiston Avoin kampus, joten hintakaan ei päätä huimaa (olisikohan ollut 60 e). Kävimme kurssin kanssa mm. taidenäyttelyssä, katsomassa nykytanssia & kuuntelemassa klassisen musiikin konsertin. Nuo vierailutkin sisältyivät hintaa, joten monipuolinen kurssi. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit