Tiedätte, mitä tein syyslomalla (katsoin dokumentteja)

Hei! Nolottaa tunnustaa, että katsoin yhden syyslomapäivän ajan Netflixin* dokumentteja muun perheen metsäretkeillessä reippaina. Olen puuhaillut syksyn ajan kahden kirjoitusprojektin (näytelmätekstejä jne.) parissa aika intensiivisesti, joten taisin tarvita pienen koomailun viltin alla. Ohessa kolme vahvimman jäljen jättänyttä dokumenttia. 


The Mask You Live In, 2015

Miessukupuoleen kohdistuvista paineista kertovaa The Mask You live In -dokumenttia suosittelen erityisesti poikien vanhemmille. Pojan äitinä se oli yksi herättelevimmistä dokumenteista pitkään aikaan. Kokeeko nuorukainen voivansa olla avoimesti ylpeä herkkyydestään ja hintelyydestään (kun jo miehiset adjektiivit vahvan vastakohdalle särähtävät negatiiviselta verrattuna esimerkiksi naisiin yhdistettyyn positiiviseksikin koettuun hento-sanaan)? Vai onko helpompi piilottaa tunteensa ja pyrkiä maskuliinisuuteen yleensä yhdistettyihin ominaisuuksiin kuten lihaksikkuuteen? 

Ulkoapäin katsottuna mesoava poikajoukkio tuntuu vahvalta. Jos nuori pääsee tällaiseen ryhmään, ajattelee porukkaan kuuluvien pitävän toisistaan huolta. Dokumentissa pojat kuitenkin kertovat kaipaavansa kipeästi ihmistä, jolle puhua. Se, ettei omasta pahasta olosta pysty kertomaan kenellekään, näkyy myös nuorten miesten surullisen korkeissa itsemurhaluvuissa. Dokumentin trailerissa nuorukainen toteaakin, että hyvinä aikoina pojat pitävät yhtä, mutta vaikeuksien hetkellä kukin vastaa itsestään. 


Vaikka olen kokenut toimineeni samalla tavalla kasvattajana sekä pojalle että tytölle, löysin itsestäni dokumentin aikana tunteen, jota en olisi halunnut itsestäni tunnistaa. Muistan miettineeni, suhtaudutaanko poikiin negatiivisesti koulussa, jos he itkevät. Tyttöjen herkkyys ylipäänsä ei ole herättänyt minussa huolestuneisuutta etukäteen. Ajatukseni saa minut häpeämään. 

Dokumentti keskittyy korostamaan haitallisia käyttäytymismalleja, vaikka todellisuudessa syvimpiä tunteitaan jakavia poikia ja miehiä löytyy paljon. Silti on liian helppo havaita, kuinka tunteiden näyttämistä aletaan poikien keskuudessa tietyssä iässä varoa. Ja tämä on todella hengenvaarallinen toimintamalli.

The Mask You Live In saa parhaimmillaan konkreettisia muutoksia aikaan perheissä, harrastusten parissa ja kouluissa. Meillä puhuttiin dokumentin jälkeen paljon siitä, miten tärkeää ja arvostettavaa kaikkien tunteiden näyttäminen on. Dokumentin jälkeen toivoo, että jokainen poika saisi kuulla ja kokea, että itkeminen ja fiiliksistään puhuminen ovat hienoja asioita. 


Mercy Mercy, 2012

Kansainvälisestä adoptiosta kertova Mercy Mercy oli adoptiovanhempana (ja ihmisenä ylipäätään) sydäntäsärkevää mutta tärkeää katsottavaa. Tanskalaisperhe adoptoi Etiopiasta sisarukset. Onni on ylimmillään, kun kauan kaivatut lapset Masho ja Roba ovat vihdoin adoptiovanhempiensa sylissä. Ohjaaja Katrine Kjær seuraa kuitenkin myös biologisten vanhempien asemaa tilanteessa. Lasten luovuttaminen adoptioon on tehty täysin väärin perustein, paikkansapitämättömiin tietoihin ja mielikuviin pohjaten. Biologiset vanhemmat uskovat adoptioperheen pitävän yhteyttä adoption jälkeen. Länsimainen rikkaus näyttäytyy lisäksi onnen takeena lapsille. Vauraus ei kuitenkaan paikkaa kolmevuotiaan Mashon särkynyttä sydäntä. 

Mercy Mercy
Mercy Mercy on tarpeellinen muistutus siitä, että adoptioon liittyy aina surua ja menetystä. Adoptiovanhemman on oman ilonsa keskellä ymmärrettävä lapsen kokema järkytys elämänmuutoksesta. Lapsi kaipaa aikaa ja pyyteetöntä rakkautta. Yksi tärkeimmistä adoptiovanhemman (ja vanhemman ylipäänsä) kyvyistä on olla joustava erilaisille temperamenttipiirteille. Lapsen näkeminen hyvänä sellaisena kuin hän on. 

Dokumentilla on ollut vaikutusta Etiopian adoptioihin, ja lasten todellista tarvetta adoptioperheelle tutkitaan kriittisemmin. Positiivisen vaikutuksensa lisäksi Mercy Mercy heittää varjon adoptioiden ylle ylipäänsä. Kansainvälinen adoptio nähdään kokonaisuudessaan negatiivisesti. Onnellisia ja eettisiä adoptiotarinoita on kuitenkin onneksi moninkertaisesti. Luovuttajamaat ovat kiristäneet kansainväliseen adoptioon liittyvää byrokratiaansa, vaikka valvonta on ollut jo entisestään aivan eri tasolla kuin Etiopiassa. Moni lastenkodissa asuva lapsi odottaa perhettä nyt entistä pitempään, tai jopa koko lapsuutensa ajan.


Audrie ja Daisy, 2016 

Audrie ja Daisy kertoo kahden nuoren tytön joutumisesta raiskatuksi, mutta sitäkin enemmän uhrien päälle singotusta loasta. Dokumentti paljastaa, kuinka rankkaa nettikiusaaminen voi olla. Audrie teki itsemurhan pian vainon kohteeksi joutumisensa jälkeen.


Kokemus maineen menettämisestä ja hyljeksityksi tulemisesta voivat tuntua nuorena murskaavalta. Näin aikuisena lapsia ja nuoria haluaisi muistuttaa tauotta siitä, että elämä muuttuu vielä hyväksi. Aivan varmasti.

Netti on tehnyt kiusaamisesta raadollisesti entistä helpompaa ja tehokkaampaa. Pienellä paikkakunnalla juorujen kohteeksi joutuminen tuntui todennäköisesti samanlaiselta. Siltä, että ihan kaikki tietävät. Audrie ja Daisy palautti mieleeni Miia Tervon ohjaaman dokumentin Lumikko, joka perustuu Yölinjalla-ohjelmaan soitettuun puheluun. Siinä tyttö etsii kenties sitä viimeistä oljenkortta kyetäkseen näkemään loan ylitse. Tästä linkistä löytyy katkelma kyseisestä dokumentista: https://vimeo.com/52626061

Hätkähdyttävintä Audrie ja Daisy -dokumentissa on, että nettikiusaamiseen ja uhrien syyllistämiseen osallistuvat aktiivisesti aikuiset. He, joiden pitäisi olla päinvastoin auttamassa uhreja pääsemään yli tuhoavasta kokemuksesta. Tuntuukin, että kovia kokeneet nuoret löytävät valoa ja tukea vain toisistaan.

Olisi helppo uskotella itselleen, ettemme ole samassa tilanteessa nettikiusaamisen suhteen kuin Yhdysvalloissa. Itse sain konkreettisen herätyksen (ja jälkeenpäin olen todellakin miettinyt, mitä olisin voinut tehdä tai sanoa), kun kuulin bussissa muutaman nuoren tytön keskustelevan kohtaamastaan somekiusaamisesta toteamalla kaipaavaan sävyyn "voisipa mennä vain normaalisti kouluun, olla koulussa ja tulla pois".

*Yhteistyössä Netflix

Kommentit

  1. Kiitos vinkeistä! Nämä tulevat käyttöön tänä viikonloppuna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että vinkeistä on hyötyä! :) Varoituksena, että Mercy Mercy on todella surullinen. Mashon tarinasta ei pääse helposti yli. Adoptiovanhempana koin kuitenkin tärkeänä pystyä ottamaan vastaan kritiikkiä adoptiota kohtaan, kritisoinhan itsekin kaikenlaista.

      Poista
  2. Vaikuttavatpa nämä kaikki mielenkiintoisilta! Nyt alkoi harmittaa, ettei minulla ole Netflixiä - olen niin huono katsomaan ohjelmia, ettei minun tapauksessani se toisi vastinetta rahoilleni. Toivottavasti olisivat jossain vaiheessa saatavilla muuallakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko jo sattunut käyttämään Netflixin ilmaisen testikuukauden? Voi kuukauden aikana tehdä kunnon katselurysäytyksen. :) Itse olen kokeillut ilmaiseksi mm. Ruutu+:aa ja parhaillaan meillä on HBO ilmaiskokeilussa.

      Poista
    2. Enpä muista, olenko kokeillut - pitäisi varmaan testata tämäkin asia jossain välissä. Kiitos muistutuksesta! :D

      Poista
  3. Kaksi näistä olenkin jo katsonut. Suosittelen kanssa. Mercy Mercy on jonossa odottelemassa, että saadaan HBO:n Juuret katsottua ensin.

    Siellä niinkuin täälläkin näköjään kovin kevyitä aiheita siis katsellaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta Juuret-vinkistä (Roots nimellä löytyy HBOlta, vinkiksi kaikille)! En ollut tuota ennen hoksannutkaan, täytyy ehdottomasti katsoa. :)

      Poista
  4. Olipa puhuttelevan tuntuisia dokumentteja. Kaikki kolme sellaisia, että jo niistä lukiessa joutuu miettimään tämän maailman kovuutta. Itselläni ei Netflixiä käytössä ole - eikä taida tullakaan, sillä yritän vähentää muutenkin tv:n katselua. Silti - taidan menettää monta hyvää dokumenttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netflixissä on tehnyt vaikutuksen juuri tasokas dokumenttivalikoima. On ollut hienoa kuulla, että ihmiset ovat tehneet positiivisia muutoksia elämässään jonkun dokumentin katsottuaan. Itsekin yksi heistä. :)

      Poista
  5. Aika raskaita dokkareita olet katsonut, mutta varmasti hyviä. En keksi mitään fiksua sanottavaa. Itse olen katsonut Frii-kanavalta kummittelu- ja riivausaiheisia "dokumentteja". Oivalsin, että kaikki on suurempaa Jenkkilässä - jopa kummitukset! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mercy Mercy oli erityisesti raskas kokemus. Mask You Live In pysyy puolestaan asialinjalla, joten se sopii ihan kaikille. Frii-kanava onkin minulle vielä tuntematon. Pitääpä kurkkia, mitä siellä pyörii. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit