sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Joka toinen pari kertoo kolme tositarinaa avioerosta



Valitsen paikkani Kinopalatsin penkeistä ja jään mieli avoinna odottamaan, antaisiko Mia Halmeen dokumentti Joka toinen pari minulle vastauksia siitä, miksi niin usea avioliitto päättyy nykyään eroon.

77-minuuttinen dokumentti esittelee kolme entistä avioparia. Yhteistä pareille on, että he ovat eronneet tyypillisimmässä vaiheessa: lapset on tehty ja avioliitossa on oltu kymmenisen vuotta. Ikää on kertynyt 40 paremmalle puolelle. On ruuhkavuodet ja kenties lievä keski-iän kriisikin. Dokumenttia kuvattaessa parien erosta on kulunut jo jonkin verran aikaa. Nyt on mahdollista katsoa taaksepäin, miten ero meni ja vähän siihenkin, miksi eroon päädyttiin. Myrskystä on selvitty poutaisempaan vaiheeseen. 

Halme on päässyt perheitä lähelle. Päähenkilöt kertovat yllättävänkin rehellisesti tunteistaan. Yksi eronnut haluaa vältellä lapsensa rippijuhlia, koska uskoo kaikkien kiinnittävän huomiota siihen, että nuoren vanhemmat ovat eronneet. Toinen tunnustaa entisen puolison uuden kumppanin olleen kova pala, häistä puhumattakaan.  

Usein kuulee todettavan, että nykyään erotaan liian helposti. Dokumentista välittyy päinvastoin, että avioero on Suomessa yhä kova juttu. Eroon ei suhtauduta kevyesti. Kotona on ollut yleensä ahdistava ja riitaisa tunnelma pitkään. Avioero koetaan suureksi suruksi, joka aiheuttaa eroajassa usein häpeää ja syyllisyyttäkin. Tässäkin epäonnistuin, tämänkin lapsilleni tein. Dokumentin aikana tulee selväksi, että suuren surun lisäksi avioero on suuri helpotus. Yleensä myös lapsille. 

Halmeen dokumenttia katsoessa tuntuu, että näin erojen tulisi mennä. Eronneet mahtuvat saman ruokapöydän ympärille tai ainakin pystyvät toimimaan asiallisesti lastensa asioita hoitaessaan. Dokumentissa ei näy eropareja, jotka eivät pysty puhumaan toisilleen tai jotka pyrkivät satuttamaan entistä puolisoa vielä eron jälkeenkin. Dokumentin parit eivät vaikuta olevan mustasukkaisia lapsistaan, vaan jakavat vastuun tasapuolisesti. Kukaan ei pyri vieraannuttamaan toista lapsista. Kosto ja katkeruus eivät asu näissä perheissä.  

Parit ovat tuntuneet selvinneen kohtuullisen kuivin jaloin myös taloudellisesti. Pienen notkahduksen jälkeen entinen elintaso vaikuttaa palautuneen. Vain muutamassa kohdassa vihjataan, että raha ei joka kuukausi riitä. Ero syöksee todellisuudessa monen taloudelliseen ahdinkoon. Etenkin, jos lapsia on jääty hoitamaan pitkäksi aikaa kotiin, eikä uraan ole ehditty panostaa. Yksi päähenkilöistä toteaa, että laskenut elintaso hävetti. Eronnut äiti lähiössä -imago ei ollut helppo sulattaa. Statuksen lasku oli hänen mukaansa kuitenkin pieni hinta vapaudesta. 

Mikä sitten johtaa eroon? Yksi eronneista tunnustaa, ettei arvostanut puolisonsa työtä yhtä paljon, vaan asetti omansa tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Usein taustalla taitaakin olla jokin isompi erimielisyys, joka jäytää parisuhdetta. Kun mätä siemen on kylvetty, alkaa kaikki kumppanissa pikku hiljaa ärsyttää. Kireä, säpsähtelevä, ahdistava ilmapiiri on valmis, ja kierrettä on vaikea katkaista.

Halme totesi näytöksen jälkeen dokumenttinsa olevan suunnattu eronneille. Joka toinen pari on mielestäni ehdottoman suositeltavaa nähtävää myös aviopareille. Dokumentin jälkeen on hyvä hetki pohtia, onko oman liiton jokin peruspilari lahoamistilassa. Arvostetaanko kummankin vapaa-aikaa yhtä paljon? Ottaako kumpikin yhtä suuren vastuun lapsista ja kodista? Onko kummallakin mahdollisuus toteuttaa omia haaveitaan? Onko molemmilla yhtä paljon tilaa puhua?

Lopulta pohdin, tekeekö avioerosta tragedian itse ero vai siihen liitetty tunne epäonnistumisesta. On tutkittu, että yhteiskunnan yleinen suhtautuminen asiaan vaikuttaa trauman voimakkuuteen. 

Nousen teatterin pehmeästä penkistä tunteiden tuivertamana. Olen kyynelehtinyt reilun tunnin aikana useamman kerran. Dokumentti ei ole ollut suoranaisesti surullinen vaan koskettava. Naurettukin on. Olenko selvittänyt ratkaisun avioeron mysteeriin? En. Sen olen kuitenkin tajunnut, ettei yhtä sellaista olekaan. Joka toinen pari saa tärkeimpänä kaikesta ymmärtämään, ettei avioero ole näytöksen päätös. Eron jälkeen alkaa uusi tarina, jonka jokainen eronnut kirjoittaa, toivottavasti läheistensä tukemana, mutta aivan itse.

Linkki elokuvan traileriin: https://vimeo.com/200165767/8490395ec5

Joka toinen pari nähty pressilipulla DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilla. Dokumentti saapuu elokuvateattereihin huhtikuussa. 

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiinnostavalta. Täytyy painaa mieleen ja käydä sitten keväämmällä katsomassa.

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä dokumentti herättää totisesti paljon ajatuksia. Piti kirjoittaa alunperin yhteispostaus toisen dokumentin kanssa, mutta juttua alkoikin tulvia. Avioerojen periytyvyyttä sivuttiin dokumentissa myös, siinäkin olisi pohdittavaa.

      Kiitos kommentista & hyvää alkavaa viikkoa! :)

      Poista
  2. Kuulostaa todella kiinnostavalta elokuvalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kiinnostava ja hyvin toteutettukin. Visuaalisesti katsoja seuraa toista tapahtumaa ja taustalla puolestaan joku eronneista muistelee eroon liittynyttä tapahtumaa. Huomaamatonta mutta miellyttävää monikerrallisuutta.

      Poista
  3. Tärkeä aihe, josta saatu tieto ei lisää tuskaa. Oliko elokuvassa käsitelty avioeroa vain parisuhteen kautta? Oliko lasten näkökulma kuinka esillä ja se tosiseikka, että avioero on koko perhekuntaa koskettava ja sen dynamiikkaa muokkaava ja ravisutteleva prosessi ja päätös? Olet varmasti aivan oikeassa siinä, ettei avioeron mysteeriin löydy yhtä ja ainoaa avainsanaa, vaan kukin tapaus on ihka omanlaistensa tekijöiden summa ja vaikkakin kytkeytyy epäonnistumiseen ja syyllisyyden tunteisiin usein myös suuri helpotus ja elämää eteenpäin positiivisempaan suuntaan vievä ratkaisu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsista vain yksi täysi-ikään ehtinyt oli dokumentissa äänessä. Hän kertoi, että ero ei ollut tullut yllätyksenä. Tilanne oli ollut kotona jo sen verran pitkään huono. Häneen avioero oli vaikuttanut eniten ehkä siinä, ettei hän enää uskonut pitkiin rakkaussuhteisiin. Omat isovanhempani ja vanhempani ovat pysyneet yhdessä, joten itselle pitkä liitto on puolestaan jonkinlainen itsestäänselvyys. Huonossa liitossa ei kannata tietenkään sitkutella, joten eroperheiden lasten matalampi kynnys erota aikanaan omasta liitostaan voi olla ihan hyväkin asia.

      Yksi eronneista totesi, ettei hän pysty kunnolla keskittymään lapsensa ongelmiin, kun hän itse on uuden rakkauden huumassa. Erotessa onkin varmasti paikallaan tehdä päätös, että ei katoa lapsiltaan tunteidensa vuoristorataan.

      Poista
  4. Kiitos Pihi nainen:) Tuo lähes täysi-ikäisen suhtautuminen on myös tullut koetuksi. Olisi ensisijaisen tärkeää, jotta omat lapset pysyisivät aina tärkeinä ja omina lapsina sekä itse tukevana ja kannustavana vanhempana, vaikka kuinka herra Amorin nuolet sinkoilisivat ja ruusunpunaisiin pilviin nostaisivat.

    Olen itse avioerolapsi ja ehkä siitä johtuen on omien lasteni yhteisellä vanhemmuudella ja lastenlasten yhteisellä isovanhemmudella aina ollut minulle suuri merkitys ja sen eteen on tullut onnistuneesti tehtyä joskus hartiavoimin töitä. Liki 50-vuoteen on asiassa tuloksellisesti toistaiseksi pinnerretty.

    Huonossa liitossa sinnittely johtaa tietty huonoon elämään - kaikille asianosaisille - joten paree kertainen rytinä kuin ainaine natina. Mainiota viikonjatkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli toiveikas dokumentti. Dokumentin tekijä kertoi olevansa itse myös avioerolapsi ja koki siksi aiheen erityisen läheiseksi. Vaikka yhdellä vanhemmalla oli dokumentissa vaikeuksia keskittyä lapsensa murheisiin rakkauden hurmassa, välittyi dokumentista myös se, kuinka riitaisan parisuhteen loppumisen jälkeen vanhemmilla oli enemmän voimavaroja ja aikaa lapsille. Yksi isä totesi, että ilman eroa suhde lapsiin olisi jäänyt etäisemmäksi. Nyt hän otti enemmän osaa lastensa elämään. Ero voi olla onneksi myös positiivinen asia lapsen ja vanhemman suhteelle.

      Kiitos lisää ajatuksia herättäneestä keskustelusta & mukavaa viikkoa! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!