(Dis)Honesty: The Truth About Lies laukoo totuuksia valehtelemisesta



Hei! Ohitin Yael Melameden ohjaaman (Dis)Honesty: The Truth About Lies -dokumentin (2015) monta kertaa Netflixissä*. Valehteleminenhan on kaikille tuttu ilmiö. Mitä uutta tällaiselle rehellisenä itseään pitävälle ihmiselle dokumentti voisi muka tarjota? Paljonkin. Jopa rehellisyyden perusteet olivat minulla pielessä. Puolentoista tunnin aikana selviää muun muassa, ettei rehellisyys ole pysyvä ominaisuus. Olen luullut, että valehtelusta pysyy loitolla, jos on lapsena oppinut arvostamaan rehellisyyttä. Väärin. Dokumentissa hääräävä tutkija Dan Ariely muistuttaa, että rehellisyyttä täytyy vahvistaa kaikkina ikäkausina. Rehellisestä voi liukua emävalehtelijaksi. 

Aiheesta The (Honest) Truth about Dishonesty -kirjan (2013) kirjoittanut Ariely vinkkaakin, että yksi tehokkaimmista keinoista vähentää valehtelua on rehellisyydestä muistuttaminen. Tutkimuksissa on selvinnyt, että täytämme lomakkeemme rehellisemmin, jos paperissa on muistutus rehellisen vastaamisen tärkeydestä. Mietin, voisivatko varkaudet vähentyä, jos kaupoissa olisi taulu muistuttamassa rehellisyydestä? Olen myös ihmetellyt tapaa vannoa oikeudessa käsi Raamatulla. Vannomisella on tutkitusti oikeasti merkitystä. Valan lausuminen vähentää valehteluamme merkittävästi. 

Olemme siis melkoisia valheiden livauttelijoita ja taipuvaisia toimimaan epärehellisesti, jos meitä ei joko muistuteta rehellisyydestä tai valvota tarkasti. Taitavimpia olemme itsemme huijaamisessa. "Kaikkihan tätä tekee" -lausahduksella on helppo vaientaa sisimmästä esiin pyrkivä omantunnon pistos. Suurin osa ihmisistä pitääkin itseään oikein kunnollisena, vaikka sortuukin vilppiin. Dokumentissa valheistaan kiinni jääneet kertovat tarinansa. Eräs ison talousrikoksen tehnyt jatkoi itsensä huijaamista jopa poliisin huomassa. Vasta lakimies sai taottua totuuden hänen päähänsä. Teostaan huolimatta itsensä kunnon kansalaiseksi tuntenut henkilö passitettaisiin useaksi vuodeksi vankilaan. 

Olenko siis vain taitava valehtelija, jos kuvittelen olevani rehellinen ihminen? En ole koskaan luntannut, varastanut kaupasta tai pettänyt. Olen jopa useamman kerran herättänyt myyjissä hämmästystä huomauttaessani liian suuresta vaihtorahasta. Jokin aika sitten ostaessani aamupalaa en tätä kuitenkaan tehnyt. Selitin itselleni, että ostan paikasta niin usein kahvin, että olen päinvastoin loistava asiakas. Lopulta kuitenkin maksoin hiukopalastani oikean summan, mutta tilanne jäi kalvamaan. Oliko rehellisyyteni vajoamistilassa? Ariely toteaa dokumentissa, että väsymys ja stressi saavat meidät toimimaan helpommin epärehellisesti. Oli aamu enkä jaksanut korjata virhettä. Tai niin ainakin selitin itselleni. 

Omasta epärehellisestä toiminnasta kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Millaisen kuvan itsestäni annan? Voiko kukaan enää luottaa minuun? Dokumentin mukaan huoleni ei ole tuulesta temmattu. Käytännössä kaikki huijaavat joskus, mutta silti paheksumme siihen syyllistyviä syvästi. Epärehellisyys onkin nopein tie kunnioituksen menettämiseen. Hyvä sinänsä, että paheksumme. Seura tekee nimittäin kaltaisekseen tässäkin tapauksessa. Mitä tavanomaisempaa ja hyväksytympää valehteleminen on, sitä helpommin siihen lankeamme. Epärehellisyys tuntuu tarttuvan infektioitakin tehokkaammin. Malliesimerkinkin vuoksi johtavassa asemassa olevien henkilöiden rehellisyyden suhteen on oltava erityisen vaativa.

Itseäni dokumentissa eniten hätkähdytti, että yleensä pelkästään positiivisessa valossa nähty luovuus on valehtelemisen aisapari. Luova ihminen voi käyttää taitojaan hyvään ja kehitellä mielikuvitusmaailmoja toisten iloksi tai ratkaista jopa kiperiä yhteiskunnallisia ongelmia. Toisaalta hänellä on keinot lasketella luikuria myös silkaksi omaksi hyödykseen. Jos siis olet aina harmitellut luovuuden puutettasi, taputa itseäsi olkapäälle. Rehellisenä pysymisessä olet todennäköisesti haka.

Romaaneja, joissa on yhtenä teemana epärehellisyys (lähde Helmet):

Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Liane Moriarty: Mustat valkoiset valheet
Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni
Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä



*Yhteistyössä Netflix

Kommentit

Suositut tekstit